Pääkirjoitus: Vallan kolmijako-oppi kovassa kyydissä Yhdysvalloissa

Vallan kolmijako-opin mukaan lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta on erotettu toisistaan.

Vallan eri osien erottamisella on pyritty varmistamaan, että valta ei keskity liikaa. Samalla osat tasapainottavat ja myös valvovat toinen toistaan.

Yhdysvalloissa lähestyvät presidentinvaalit saivat lisää sytykettä, kun korkeimman oikeuden liberaali tuomari Ruth Bader Ginsburg kuoli viime viikon perjantaina. Ginsburg tuli tunnetuksi ennen kaikkea naisten ja vähemmistöjen oikeuksien puolestapuhujana.

Vallan kolmijako-oppi on viime vuosina osoittanut rapautumisen merkkejä useissa valtioissa, eikä vähiten Yhdysvalloissa. Poliittinen lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta ovat kietoutuneet erikoisella tavalla entistä tiiviimmin tuomiovaltaan.

Käytännössä asia näkyy siten, että korkeimman oikeuden tuomarinimitykset noudattavat pääsääntöisesti samaa kaavaa: demokraattipresidentti nimittää tuomariksi liberaalin ja republikaanipresidentti konservatiivin.

Tällä hetkellä Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomarien voimasuhteet ovat konservatiivien eduksi 5–4. Ginsbergin kuoleman jälkeen presidentti Donald Trumpilla on mahdollisuus vahvistaa konservatiivien otetta korkeimman oikeuden päätöksiin.

Jos ja hyvin todennäköisesti kun Trump saa tahtonsa läpi, konservatiivituomarit linjaavat pitkälti korkeimman oikeuden päätökset vuosikymmeniä eteenpäin.

Sinänsä asiassa ei ole ongelmaa: vallassa olevalla presidentillä on oikeus nimittää tuomarit. Demokraatit ovat arvostelleet sitä, että näin lähellä marraskuun presidentinvaaleja nimitys ei kuitenkaan ole soveliasta.

Ongelma asiasta tulee siinä vaiheessa, jos korkeimman oikeuden päätöksistä löytyy poliittinen vivahde.

Kysymys ei ole vain republikaaneista ja heidän päätöksenteostaan. Sama ongelma olisi pöydällä myös silloin, jos demokraatit pyörittäisivät nimitysrulettia.