Joskus kannattaa vain olla hiljaa

Sveitsiläislehti teki koko numeron suomalaisten vaikenemisesta. Vuoristomaassa on haltioiduttu siitä, että pikkukivan small talkin sijasta Suomessa puhutaan suoraan ja loppuaika ollaan hiljaa.

Suomalaiset ovat tuppisuita on klisee. Se on yhtä kulunut väittämä kuin se, että karjalaiset ovat kateellisia kälättäjiä, savolaiset lupsakan kieroja ja kymenlaaksolaiset totisia sanojen loppujen nielijöitä.

Idässä, lännessä, etelässä ja pohjoisessa on erilaisia luonteita ja vuosien hiomia käytösmalleja, mutta jokainen ihminen on persoona, ei suomalainen sapluuna. Hiljaisuutta tuovat myös sukupolvien väliset erot. Kun nuori kasvaa, hänen mielestään aikuinen ei ymmärrä tai kun vanhus muistelee, nuoremman mielestä hän höpisee.

Ihmiset elävät yhdessä sekä samassa että eri maailmassa.

Sveitsiläislehden toimittajan suomalainen eno arvioi, että suomalaiset vaikenevat historiansa vuoksi. Kun idässä on koko ajan uhka, epäluulo asuu luonamme.

Suomalaisuuden parhaita piirteitä ei ole vaikeneminen, vaan se, että vieressä voi istua hiljaa ilman, että tunnelma alkaa vaivaannuttaa. Moni suomalainen sietää harvinaisen hyvin hiljaisuutta.

Paikoiksi, joissa kannattaa puhua voi listata kodin, koulun, työpaikan ja hetket kavereiden kanssa, mutta koko aikaa ei tarvitse olla äänessä. Ystävyys kestää sekä vaikenemisen että typerät jutut, mutta jälkimmäisiä kannattaa annostella kohtuudella.

Ja vaikka vaikeneminen ei aina ole kultaa, kuunteleminen on.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.