Pääkirjoitus: Huhtikuun kuntavaaleissa muhii Kouvolan vallanvaihto

Kuntavaaleissa reilun 2,5 kuukauden kuluttua kouvolalaisten on jälleen mahdollista määrätä paikallispolitiikan suuntaa.

Mennyt vaalikausi on ollut useassa asiassa kahtiajaon aikaa, vaikka kipeitä kompromissipäätöksiä on tehty.

Enemmistönä on ollut SDP:n ja keskustan punamulta-akseli terästettynä perussuomalaisilla ja vastapuolena kokoomuksen ja vihreiden liittoutuma.

Kun toinen puoli on korostanut lähellä olevien palveluiden merkitystä, on toinen puoli lähtenyt talous edellä -ajattelusta.

Jos toimintatavat määrittelee vastapuolen sanoilla, puhutaan siltarumpupolitikoinnista ja palvelujen alasajosta.

Liittoutumat eivät ole olleet vedenpitäviä. Ryhmien sisäisiä irtiottoja on nähty suurissakin asioissa.

Kuntavaaleissa Kouvolan suurimman puolueen asemasta kisailevat hyvin todennäköisesti SDP ja perussuomalaiset. Myös kokoomus aikoo tavoitella ykkössijaa.

Keskustalle nykyisten asemien säilyttäminen olisi kannatusmittausten perusteella suurvoitto. On vaikea kuvitella, että puolueen kannatus olisi Kouvolassa merkittävästi valtakunnallista kannatusta korkeammalla.

Jos perussuomalaiset on kahden suurimman joukossa, nousee puolue samalla pelintekijäksi. Perussuomalaisten ja demarien yhteistyön takuumies Jari Käki ei ole enää ehdolla, joten kokoomuksessa on varmasti halua lähestyä tilannetta uudelta pohjalta.

Perussuomalaisten valtakunnallisessa kuntavaaliohjelmassa todetaan, että veronkorotusten ja velanoton tie on käyty loppuun. Ainakin tämä kohta kuulostaa varsin kokoomuslaiselta teemalta.

Vaalien jälkeen tunnustellaan usein maaperää valtuustoryhmien väliselle sopimukselle, jossa sitouduttaisiin tiettyihin pelisääntöihin.

Varsin usein jokin ryhmä kokee kuitenkin menettävänsä kompromisseja vaativassa sopimuksessa liikaa ja jää ulkopuolelle.

Mahdollisimman laaja yhteinen näkemys olisi tietysti paras edellytys sujuvalle päätöksenteolle.