Pääkirjoitus: Vanhemmuus uuvuttaa, eikä ongelma ole mitätön

Suomessa on ihmetelty dramaattista syntyvyyden laskua. Lasku on jyrkentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Yksi selittävä tekijä syntyvyyden laskulle voi löytyä kansainvälisestä vanhemmuutta selvitelleestä tutkimuksesta. Sen mukaan vanhemmuus Suomessa on keskimääräistä raskaampaa. Suomalaiset vanhemmat ovat eri maiden välisessä vertailussa uupuneimpien joukossa. Vähiten uupuneita ovat Aasian maiden vanhemmat.

Tutkijat löytävät yhden selittävän tekijän jaksamisen taustalla. Yksilökulttuurin maissa uupuminen on yleisempää kuin yhteisöllisissä kulttuureissa. Suomessa on tunnetusti voimakkaasti yksilökeskeinen kulttuuri.

Vanhemmuus on vastuullista, mutta mitään rakettitiedettä se ei ole. Lapset eivät kaipaa supervanhemmuutta vaan pikemminkin perusturvallisuutta ja huolenpitoa. Pienet lapset eivät vertaile omia vanhempiaan muihin vanhempiin. Mutta kilpailevatko vanhemmat keskenään?

Vanhemmuuden paineisiin voi vaikuttaa myös lainsäädännöllä. Ruotsi sijoittui tutkimuksessa selvästi Suomen paremmin. Ruotsissa isyysloma on pidempi kuin Suomessa. Isät myös käyttävät lomaoikeuttaan aktiivisesti.

Työmarkkinat ovat muissa Pohjoismaissa joustavat. Vanhempainvapaiden jälkeen muualla voi tehdä pidempään osittaista työaikaa kuin Suomessa.

Käytännössä vanhemmuuden laatuun voi edelleen vaikuttaa monella tasolla. Asia on niin tärkeä, että siihen pitäisi tarttua. Kun jatkuvasti huolehditaan eläkeikäisten suhteellisen määrän kasvusta, pitäisi syntyvyyden kasvun esteisiin puuttua kaikilla tasoilla. Pieni hetkellinen lisäkustannus voi muuttua isoksi säästöksi tulevaisuudessa.

Rahaa tärkeämpää on kuitenkin se, että Suomen kaltaisessa turvallisessa maassa lasten saamisen ja kasvattamisen pitäisi olla mahdollisimman myönteinen kokemus. Lapsilla puolestaan on oikeus saada hyvää ja rakastavaa kasvatusta. Uupuneelle vanhemmalle se voi olla liian kova vaatimus.