Kirjoitus on Kouvolan Sanomien lukijan mielipide.
Kouvolan Sanomat uutisoi 29.10. Kymenlaakson hyvinvointialueen suunnitelmasta vähentää yhteensä 24 osastopaikkaa. Näistä kuusi poistuu Kuusankosken psykiatrisesta sairaalasta.
Aikuispsykiatrian paikkoja jäisi 49 nykyisen 55 sijaan. Perusteluna esitetään osastojen keskimääräinen käyttöaste, avohoidon kehittyminen ja 1,6 miljoonan euron säästötavoite.
Kyseenalaistin psykiatristen osastopaikkojen vähentämisen jo aiemmin sosiaalipalvelujen palvelulautakunnan kokouksessa. Minulle esitetty kuva osastojen kuormituksesta ei vastaa sitä, mitä olen itse käytännön työssä todistanut. Lisäksi toin esiin huoleni henkilöstön kuormittumisesta sekä osaamisen varmistamisesta, kun potilasmateriaali muuttuu.
Olen nähnyt osastojen arkea ja seurannut myös niiden kuormitusta. Siksi en voi hyväksyä perustelua, jossa keskimääräisen käyttöasteen perusteella päätellään, että hoitopaikkoja on liikaa. Potilaiden hoidon tarve ei jakaudu tasaisesti vuoden jokaiselle päivälle, eikä yhden potilaan hoitoisuus ole sama asia kuin toisen.
Kun osastohoitoa tarvitsevat potilaat ovat entistä vaikeammin oireilevia, henkilökunnan kuormitus voi kasvaa, vaikka potilaspaikkoja olisi vähemmän. Kaikkia potilaita ei myöskään voi laittaa kahden hengen huoneeseen.
Tammikuussa 2026 tapahtunut psykiatrian osasto 2:n sulkeminen on oman näkemykseni perusteella jo lisännyt muiden osastojen kuormitusta. Avohoidon ja psykiatrisen kotisairaalan kehittäminen on tärkeää, ja niillä voidaan auttaa monia potilaita. Mutta ne eivät korvaa ympärivuorokautista osastohoitoa silloin, kun potilaan vointi sitä edellyttää.
En myöskään tunnista väitettä, että mielenterveyspalvelut toimisivat kaikilta osin niin hyvin kuin julkisuudessa annetaan ymmärtää. Erityisesti nuorten avunsaannissa on edelleen erittäin vakavia puutteita.
Lisäksi minulle on kantautunut tietoa psykiatristen potilaiden hoidosta keskussairaalan osastolla. Jos näin tapahtuu, on aiheellista selvittää, näkyykö se psykiatrisen sairaalan käyttöastetilastoissa ja millä tavalla potilaiden todellinen hoidon tarve huomioidaan.
Tarvitsemme tiedot osastojen todellisista kuormitushuipuista, potilaiden hoitoisuudesta, henkilöstön kuormituksesta, siirroista muihin yksiköihin sekä siitä, miten aiemmat osastomuutokset ovat vaikuttaneet hoitoon. Ja ennen kaikkea haluan tietää, miten varmistetaan, että jokainen osastohoitoa tarvitseva potilas myös pääsee osastohoitoon.
Hyvinvointialueen taloutta on tasapainotettava. Se on selvää. Mutta säästö ei ole todellinen säästö, jos potilas päätyy myöhemmin päivystykseen, toiselle osastolle tai entistä raskaamman hoidon tarpeeseen. Osastopaikkojen vähentäminen voi näkyä sosiaalihuollon menoissa, jolloin on syytä tarkastella, muodostuuko kokonaiskuvassa todellista säästöä?
Päättäjien pitää voida luottaa viranhaltijoiden antamaan tietoon. Samalla viranhaltijoiden on ymmärrettävä, että myös käytännön työstä kantautuu tietoa päätöksentekoon. Jos nämä kaksi kuvaa eivät vastaa toisiaan, ristiriita pitää selvittää, ei sivuuttaa.
Mielenterveyslaki velvoittaa järjestämään mielenterveyspalvelut alueen todellisen tarpeen mukaisesti. Avohoidon ensisijaisuus ei tarkoita sitä, että sairaalapaikkoja voidaan vähentää riippumatta ympärivuorokautisen hoidon tarpeesta.
Ennen paikkavähennyksiä on osoitettava luotettavasti, miten jokaisen sairaalahoitoa tarvitsevan potilaan oikeus tarpeenmukaiseen hoitoon turvataan myös kuormitushuippujen aikana. Laki lähtee potilaan hoidon tarpeesta, ei säästötavoitteesta.
Elina Ketonen
Eduskuntavaaliehdokas, alue- ja kaupunginvaltuutettu (ps.)