Kuolleita: Eila Taavila 1931–2020 – Kotiseutu harrastuksena ja työnä

Eila Taavila 11.8.1931–4.9.2020.
Eila Taavila 11.8.1931–4.9.2020.

Eila Mirjami Taavila o.s. Reinikka syntyi 11.8.1931 Valkealan Anttilassa ja kuoli 4.9.2020 Kouvolan Kuusankoskella. Vanhan sukutilan emännän ja seitsemän lapsen perheenäidin tehtävien lisäksi hän toimi mm. Keltin marttakerhossa ja kunnallisissa luottamustehtävissä.

Eila oppi suuren perheen tyttärenä tekemään maalaistalon töitä kasvimaan ja eläinten hoidosta käsitöihin kiertäen myös kylän taloissa auttamassa. Vuonna 2011 Eila on kertonut: ”En ollut lähdössä kotoani minnekään. Olin juuri aloittanut kankaan kutomisen.” Elämään tuli kuitenkin muutos, kun eräänä päivänä 1949 tuntematon mies pyysi Eilaa avuksi Keltin Hietalan taloon. Hän vastusteli, mutta muutti Kelttiin ja löysi sieltä aviomiehekseen Jorman. Helmikuussa 1950 tanssittiin Taavilan tuvassa häitä.

Eila oli jo lapsena pikku-Martoissa, joten oli luonnollista lähteä mukaan Keltin marttakerhon toimintaan. Taavilassa järjestettiin erilaisia tapahtumia kursseista tienvarsien siivoustalkoiden kahvituksiin. Eila oli kerhon varapuheenjohtajana 1969 ja puheenjohtajana 1970–1971 ja 1974. Hän sai Marttaliiton hopeisen ansiomerkin 1996.

Kuusankoski-Seura ry perustettiin 1976 ja Eila valittiin jäseneksi ensimmäiseen johtokuntaan. Puheenjohtajana hän oli 1982–1987. Kunniajäseneksi hänet nimitettiin 2002. Eilan sanojen mukaan kotiseudun tunteminen antaa turvallisuutta, lämpöä ja läheisyyttä. Perinteitä on herätettävä henkiin ja vanhoista arvoista on pidettävä huolta. Ulkomailla matkaillessaan hän ihaili sitä, miten köyhissäkin maissa vaalitaan historiallisia kohteita.

Kuusankosken kotiseutu- ja museolautakunnan jäsenenä Eila oli 1969–1983. Hän kiinnostui käytännön museotyöstä, ja konservoinnista suorittamansa näyttötyön myötä tekstiilikokoelman hoito oli Eilalle sydämen asia. Hän kunnosti kotiseututalon esineistöä, oli mukana sisustamassa 1984 avattua työväenasuntomuseota sekä kunnosti ja huolsi suurimman osan 1983 avatun palomuseon hankalista esineistä. Kokopäivätoimisena museonhoitajana hän oli 1990–1993. Omassa museomummon asussaan hän opasti ja teki lasten kanssa tutkimusretkiä Kettumäellä työväenasuntoihin ja männikkömaastoon.

Eila oli työväenopiston johtokunnan varajäsen 1985–1988 sekä VIII äänestysalueen vaalilautakunnan varajäsen 1994–1996. Hän sai Kuntaliiton hopeisen ansiomerkin 1979.

Eilalla oli rohkeutta hankkia kokemuksia opiskelun ja matkustelun kautta. Hän kävi keskikoulun itseopiskeluna ja oli mukana vuosikausia työväenopiston eri opintopiireissä. Näin hankitut ruotsin ja englannin kielen taidot auttoivat lukuisilla joka mantereelle suuntautuneilla ulkomaan matkoilla. ”Kotimaa on kuitenkin hyvä paikka, en muuttaisi täältä enkä kotoani minnekään”, totesi Eila 80-vuotishaastattelussa vuonna 2011.

Tuula Typpö

Eilan pitkäaikainen ystävä ja ent. Kuusankosken kaupungin vapaa-aikakeskuksen johtaja

Ulla Nikula

Kuusankoski-Seura ry

Luetuimmat