Kuolleita: Aimo Mankki – Autokaupan rautainen ammattilainen ja välittävä isä on poissa

MARJA SEPPALA

Aimo Mankki (istumassa kivellä) oli valkealalainen henkeen vereen Kuvassa hänen vierellään pojat Janne ja Jukka. Arkistokuva on vuodelta 2015.
Aimo Mankki (istumassa kivellä) oli valkealalainen henkeen vereen Kuvassa hänen vierellään pojat Janne ja Jukka. Arkistokuva on vuodelta 2015.

Kuolema oli lähes prikulleen Aimo Antero Mankin, syntynyt 5.12.1943, omien toiveiden mukainen. Hän ei joutunut vieraiden hoidettavaksi ja kohtasi lopun rakkaan vaimonsa Pirjon käsivarsilla, juuri ennen jääkiekon SM-liigaottelun alkua. Jos toiveita olisi voinut yläkertaan esittää, pojantyttären avopuolison liigapelin hän olisi vielä halunnut nähdä.

28.12.2020 kiekko ei ehtinyt pudota jäälle, kun Aimo Mankki kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen kotonaan Tuohikotissa Valkealassa.

Aimo Mankki syntyi Elma ja Kaarlo Mankin perheen kuopukseksi Tuohikotin Parolassa. Mylläriperheessä oli häntä puolitoista vuotta vanhempi veli, Aake. Kun kotitarvemyllyt sotien jälkeen yleistyivät eikä mylly enää elättänyt, perhe muutti Vuohijärvelle. Vanhemmat lähtivät töihin Kalson tehtaalle. Heidän vanavedessään tehtaan huoltopuolelle päätyi hetkeksi myös tuolloin ammattikoulussa putkialaa opiskellut Aimo Mankki. Tehtaalta Mankki lähti Kymenlaakson Traktorin ja Hankkijan huoltomieheksi. Hän kiersi huoltamassa traktoreita eri puolilla maakuntaa.

Vuonna 1964 tanssittiin Aimo ja Pirjo (os. Horppu) Mankin häitä. Seuraavana vuonna syntyi perheen esikoinen Jukka. Oli aika jättää silloinen asuinpaikka, Vuohijärven Lutikkalinna. Perhe muutti pienen vauvan kanssa Kiviniemeen Rapojärvelle, vaimon sedän kotipaikalle. Myöhemmin he rakensivat tilan viereen oman talon.

Samaan aikaan pariskunta perusti yrityksen. Union-huolto A. ja P. Mankista tuli Valkealan Jokelassa legendaarinen monen palvelun paikka, josta sai bensan lisäksi vaikka pikkutakin ja kravatin viereiseen motelliin sisään päästäkseen. Bensanmyynnin, huoltojen ja korjausten lisäksi Mankki sai myös erikoisia keikkoja. Kerran hän kuskasi talvipakkasella romaniyhtye Horttokaalon Valkealasta Seinäjoelle asti. Kun Eino Grön tarvitsi bensaa, Mankki avasi hanat ja tankkasi artistin auton motelli-illan päätteeksi.

Neljän eri työn tekeminen samaan aikaan sairastutti yrittäjän. Kun perheen kuopus Janne syntyi 1975, Mankit luopuivat huoltoasemasta.

Ennen huoltoasemaa Mankki oli saanut tärkeää oppia automyynnistä kuusankoskelaisen Yrjö Laakson palveluksessa. Kouvolan Autoon Mankki päätyi myyjäksi vuonna 1975. Sieltä myyntitykki värvättiin Viipurin Autolaan ja lopulta Kouvolan Veholle. Aimo Mankki sai useamman kerran valtakunnallista tunnustusta myyntityöstään. Sairastelu pakotti lopulta auto- ja hyötyajoneuvojen myyjän sairauseläkkeelle vuonna 1991.

Aimo Mankille autokauppa ei ollut pelkkää bisnestä. Hän kohtasi asiakkaansa henkilökohtaisesti. Monesta autonostajasta tuli hänelle loppuelämän ystävä. Samoja taitoja ja niksejä hän välitti kummallekin, niin ikään automyyntialalle päätyneelle pojalleen.

Välittävä, aina puolisonsa ja lapsensa huomioiva. Sitä Aimo Mankki oli. Parisuhteessa hän oli tasapainottava puntari. Lasten ja lastenlasten elämässä hän oli välittävä, huolehtiva ja kannustava Ami-vaari, jota kiinnostivat aina jälkipolvien kouluun, harrastuksiin ja työhön liittyvät asiat. Kun esikoinen vasta suunnitteli autojen tuontia Saksasta, isä istui jo samana iltana lentokoneessa lähdössä ostamaan ensimmäisiä autoja.

Järjestö- ja harrastuselämässä Mankki oli aktiivinen. Hän oli perustamassa Valkeala/Vekara Lions Clubia. Valkealan kiekkojunioreita hän kuljetti bussilla vuosikaudet otteluihin. Jälkipolvien jääkiekkopelejä vaari seurasi katsomossa. Kotisohvalla hän oli armoton penkkiurheilija.

Metsästys ja kalastus, haitarinsoitto, laskettelu ja myöhemmin golf olivat hänelle rakkaita harrastuksia, samoin kotiseututyö. Valkeala oli viimeiseen hengenvetoon Aimo Mankille Valkeala, ei osa Kouvolaa. Siksi hänen isovanhempiensa Sarkasen mylly ja sen kunnostus olivat hänelle kunnia-asioita.

Ami-vaaria jäivät kaipaamaan Pirjo-vaimon lisäksi pojat Jukka ja Janne, viisi lastenlasta ja yksi lapsenlapsenlapsi sekä laaja ystäväpiiri.

Kirjoittajat ovat Aimo Mankin puoliso Pirjo Mankki ja lapset Jukka ja Janne Mankki.