Kuolleita: Jarmo Varanka 1943—2018

Helteisenä heinäkuun päivänä saapui suruviesti; palomestari evp Jarmo ”Jape” Varanka oli nukkunut ikiuneen. Kouvolan tuntija ja kotiseutumies oli poissa.

Jo pitkään sairaus oli hidastanut tarmokkaan ja ulospäin suuntautuneen miehen vauhtia, mutta siitä huolimatta tieto isän ja ystävän siirtymisestä ajasta iäisyyteen tuli pysäyttävänä yllätyksenä. Varsinkin, kun Jape oli viimeiseen asti yhä monessa mukana — sen minkä jaksoi. Voimat loppuivat sunnuntaina 22. heinäkuuta Kymenlaakson keskussairaalassa.

Jarmo syntyi 10.7.1943 upseeriperheeseen. Sotien jälkeen isä-Eskil palveli Kouvolassa eri tehtävissä, mikä juurrutti perheen Kouvolaan ja teki siitä Japelle rakkaan kotikaupungin. Sieltä löytyi myös elämän mittaisen matkan rinnalla kulkenut Pirjo-puoliso ja siellä syntyivät lapset Sanna ja Juha.

Jarmon lapsuuskodin perua olivat isänmaanrakkaus ja veteraanipolven arvostus. Ne johtivat nuoren miehen tien reserviupseerikouluun ja vuonna 1967 joukkueenjohtajaksi Kyprokselle YK:n lippujen alle. Turkin ja Kreikan välit olivat tulehtuneet tuolloin lähes sodan asteelle, mikä aiheutti levottomuuksia myös Kyproksen turkkilaisten ja kreikkalaisten kesken. YK-sotilaat oli sijoitettu heidän väliinsä ”vihreälle linjalle”, joka halkoi saarta. Vuonna 2016 Suomen valtio myönsi Jarmolle muiden kriisinhallintatehtävissä olleiden mukana veteraanistatuksen.

Vapaapalokunnan ohessa partiotoiminta oli pikkupojasta asti lähellä Japen sydäntä. Lukemattomilla retkillä uteliaan pojan sydämeen syttyi kiinnostus ja rakkaus kotiseutuun, joka ei sammunut koskaan. Jo poikasena sitä ruokkivat Kouvolan sotilashistoriasta kertoneet löydöt — jopa pääkallo —, joka löytyi poikien kaivaessa korsua. Se koristi pitkään Japen mehukkaiden tarinoiden mukaan korsun hyllyä. Ikävuosien karttuessa kotiseututietämys lisääntyi kirjallisuuden ja omien tutkimuksien kautta niin, että Jape oli lopulta Kouvolan historian ”kävelevä tietosanakirja”. Vastaukset kysymyksiin napsahtivat kuin apteekin hyllyltä — usein höystettynä värikkäillä tarinoilla, jotka pistivät historian elämään ja kuulijat nauraa hörähtelemään.

Paitsi kotiseutumies Jape oli intohimoinen keräilijä. Innostus postimerkkeihin virisi isän innostamana, sillä tämä toimi Kouvolan postimerkkikerhon ensimmäisenä nuoriso-ohjaajana ja myöhemmin peräti 12 vuoden ajan kerhon varapuheenjohtajana. Jape jatkoi isän jalanjäljissä kerhon toiminnassa ja on saanut ansioistaan pronssisen Pro Philatelia-mitalin ja Kouvolan postimerkkikerhon standaarin.

Postimerkeistä on lyhyt matka postikortteihin. Ehkä parhaiten Jape tunnetaan Kouvola-aiheisista postikorteista, joita hänellä oli ainutlaatuinen kokoelma. Ja mikä parasta, hän ei koskaan varjellut mustasukkaisesti kokoelmaansa, vaan oli aina auliisti auttamassa, kun kotiseutuaiheisiin kirjoihin etsittiin kuvitusta. Korkea on kirjapino, joissa on kuvia Jarmo Varangan kokoelmasta. Hän piti myös lukuisia kotiseutuaiheisia esitelmiä — kouluissa ja eri yhdistyksissä — joita elävöitti postikorteillaan.

Jarmo kuului Kouvola-Seuran kantaviin voimiin. Pitkään hän toimi seuran puheenjohtajana, kunnes heikentynyt näkökyky alkoi asettaa yhä suurempia rajoituksia. Hallituksen jäsenenä hän jatkoi kuitenkin näihin päiviin asti, vaikka esityslistan lukemiseksi olikin kaivettava esiin aina mukana ollut luuppi.

Lisäksi Jape oli aktiivisesti mukana Kouvolan Putkiradiosäätiön, numismaatikkojen ja LC Hansan toiminnassa, ollen myös yksi sen perustajajäsenistä.

Viime kuukausina Jarmo-ukin suuri ilonaihe olivat lapsenlapset. Heistä hän jaksoi aina puhua. Valitettavasti yhdessäoloaika katkesi kesken, mutta muistot eivät kuole. Ne elävät myös Jarmon jättämässä jäljessä Kouvolan kotiseututyöhön. Siitä ja paljosta muusta suuri kiitos Sinulle, isä ja ystävä.

Siunaus toimitetaan Iitin kirkossa lauantaina 18.8. kello 10.00.

Sakari Viinikainen, ystävä
Juha Varanka, poika