Kuolleita: Maaseudun ystävä ja kuoromies Juhani Ristola (1955—2018)

Kuolleita: Maaseudun ystävä ja kuoromies Juhani Ristola (1955—2018)

Veikko Juhani Ristola menehtyi 6.12.2018 kotonaan Iitissä. Kymmenen vuotta sitten todettu aggressiivinen syöpä ja muut vaikeat sairaudet toivat tummia pilviä taivaalle ja lopulta sydän petti.

Juhani oli syntynyt Iitissä 21.8.1955. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Iitin lukiosta 1974.

Hän opiskeli ensin Helsingin yliopistossa matematiikkaa, mutta vaihtoi sitten opinnot maa- ja metsätalouteen Viikissä. Hän valmistui agronomiksi 1984 pääaineenaan maatalousteknologia.

Hän työskenteli 1980-luvun alussa maatalouskauppa Agroma Oy:n palveluksessa sekä Helsingin yliopistolla assistenttina. Vuoden 1985 alusta hänet valittiin MTK-Kymenlaakson toiminnanjohtajaksi.

Juhanin työaika maatalousyrittäjien etujärjestössä oli suurten rakennemuutosten aikaa. Suomi liittyi EU:n jäseneksi, joka toi uusia velvoitteita viljelijöille ja epävarmuutta tulevasta. Omana tärkeänä onnistumisena Juhani pitikin vuonna 1995 aloitettua koulutuskierrosta tukihakemusten täyttöön ja tukiehtojen selvittämiseen.

Elinkeinon murros kysyi myös jaksamista. MTK-Kymenlaakso aloittikin ensimmäisenä viljelijäväestön sidosryhmien koulutukset, joilla opastettiin havaitsemaan väsymisen merkkejä ja löytämään apukeinot viljelijöiden auttamiseen. Varhaisella välittämisellä pyrittiin välttämään ongelmien kärjistyminen.

Toiminnanjohtajan työn ohella Juhani Ristola toimi Melan alueasiamiehenä, jota kautta hän perehtyi myös yrittäjien sosiaaliturvakysymyksiin. Hän olikin merkittävästi vaikuttamassa lakihankkeeseen, joka paransi sivutoimisen viljelijän sairauspäivärahaa. Ristola jäi työkyvyttömyyseläkkeelle 2012.

Hän toimi itsekin sivutoimisena viljelijänä vuodesta 1984, jolloin kotitila Ristola tuli hänen omistukseensa. Sairastuttuaan hän vuokrasi peltonsa naapurille, mutta pysyi henkisesti viljelijänä kuolemaansa saakka. Kaikessa hänen toiminnassaan näkyi vahva maausko ja arvostus maatalousyrittäjien työtä kohtaan.

Juhani Ristola vaikutti Lähi Tapiola Wellamon hallintoneuvostossa, Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakson valtuustossa, Iitin kirkkovaltuustossa sekä Aune ja Veikko Peltolan säätiön hallituksessa.

Juhani harrasti historiaa, erityisesti 1900-luvun historiallisia tapahtumia. Laaja tietomäärä perustui lukemiseen, joka oli hänen intohimonsa. Useat historian kirjat hän kahlasi moneen kertaan.

Ruuanlaitto oli myös Juhanin harrastus, josta me ystävät pääsimme nauttimaan. Herkullisen aterian kruunasi aina kaunis kattaus. Kenenkään ei pidä lähtemän Ristolasta nälkäisenä, oli motto.

Tämän lisäksi saimme evääksi lämpimällä kotiseuturakkaudella kerrottua tietoa Iitin historiasta ja kulttuurista. Hän oli ylpeä iittiläisyydestään ja juuristaan Perheniemen Ristolassa.

Juhani oli myös laulumiehiä. Jo pikkupoikana hän oli hätkäyttänyt sukulaisia laulamalla "O sole mio" suomeksi, koska pojan mielestä kuulijat eivät osanneet italiaa. Toinen hänen lapsuudenaikainen laulunsa oli iittiläinen Orvon laulu, jota hän vielä varttuneenakin saattoi laulaa läsnäolijoiden huviksi. Vielä itsenäisyyspäivänä hänen oli tarkoitus laulaa sama Orvon laulu Kamarikuoro Kuparisten solistina kunnan itsenäisyyspäiväjuhlassa, mutta kohtalo päätti toisin.

Kamarikuoro Kupariset oli hänelle tärkeä henkinen harrastus ja voiman antaja. Hän toimi kuoromme luotettavana bassolaulajana ja viime vuodet myös hallituksen puheenjohtajana. Muistamme ystäväämme ja laulajaamme kiitollisuudella.

Juhani oli aina avulias, tiukoissakin paikoissa rauhallisuutensa säilyttänyt, äärimmäisen kiltti ja reilu ihminen. Häntä jäivät kaipaamaan läheisten lisäksi kuorolaiset ja laaja ystävien joukko.

Pekka Asikainen, Kaija Seppinen

Kirjoittajat ovat Juhani Ristolan ystäviä.