Kuolleita: Eila Forsströmin muistolle

Eila Forsström.
Eila Forsström.

Elämä on yllätyksiä täynnä.

Joimme Eilan kanssa iltapäiväkahvit kello 13 ja kaikki oli täysin kunnossa. Lähdin sitten kotiin kirjallisiin puuhiini.

Vähän yli tunnin päästä soi puhelin. ”Tule heti!”, sanoi Eila. Tein niin. Minua ennen ehti ambulanssi, jonka hän itse oli hälyttänyt paikalle.

Ensiavun jälkeen tuli lähtö Kotkaan ja sieltä Meilahteen, jossa tehtiin pallolaajennus. Infarktista johtuen munuaiset olivat lakanneet toimimasta, eikä niihin saatu eloa hyvästä hoidosta huolimatta.

Hän oli loppuun saakka virkeä, hyvämuistinen ja hyvin tilanteen tasalla.

Eila oli syntyjään Lappeenrannan tyttöjä ja aikuisiällä monta vuotta työssä Kotkan Rannikkopatteristossa.

Ummeljoelle hän asettui asumaan mentyään naimisiin Henry Forsströmin kanssa. Heillä oli louhintayritys, joka puolison varhaisen kuoleman vuoksi jäi Eilan vastuulle. Kovalla työllä ja sisulla hän saattoi kesken jääneet urakat kunnialla loppuun parin vuoden kuluessa. Sen jälkeen hänelle avautui paikka nimismiehen kansliassa, jossa hän toimikin eläkeikään saakka.

Työn ohella hän huolehti kuudesta lapsesta, isästään, anopista ja kodista. Eila sai tästä tunnustukseksi tasavallan presidentin myöntämän SVR M I-mitalin, Äitienpäivämitalin, juhlavassa tilaisuudessa Helsingissä.

Eläkkeelle jäätyään Eila liittyi sotaveteraaniyhdistykseen. Valinta ei ollut sattuma, sillä hänen isänsä oli kolmen sodan veteraani, mies ja veli sotaveteraaneja.

Yhdistyksessä hän teki mittavan päivätyön: oli naisjaoston puheenjohtaja, yhdistyksen sihteeri, kirjoitti naisjaoston historiikin, mutta ennen kaikkea huolehti sotaveteraanien virkistystoiminnasta ja kuntoutuksesta parinkymmenen vuoden ajan. Hän kuului myös Kymenlaakson Sotaveteraanipiirin ja Kouvolan Sotaveteraanien hallitukseen.

Eila on saanut kaikki Suomen Sotaveteraaniliiton ja Kymenlaakson piirin kannattajajäsenille myönnettävät ansiomerkit.

Rakas harrastus oli sukututkimus, jonka hän aloitti jo 1980-luvulla. Viimeiset kymmenen vuotta hän teki tutkimustyötä lähes täyspäiväisesti.

Ummeljoen suvuista on liki kymmenen tutkimusta, jotka ulottuvat 1700-luvun alkuun. Omasta suvusta sekä isän että äidin puolelta on kattavat selvitykset.

Tärkeä henkireikä oli kesämökki Kannuskoskella Vainosen järven rannalla. Se valmistui juuri ennen Henry Forsströmin kuolemaa 1971, ja muodostui paikaksi, jossa Eila viihtyi. Sinne hän karautti Opelillaan, kun aika salli. Uiminen ja mökin saunan makoisat löylyt olivat mielessä vielä viimeisellä viikollakin. Tämän kesän surkeasta mustikkasadosta hän ehti myös vielä nauttia.

Eila oli rehti, suorapuheinen, sitkeä ja tavattoman ahkera.

Kuva hänestä jäisi vaillinaiseksi, ellei mainittaisi, kuinka tärkeitä lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset olivat. Kaikki merkkipäivät ja joululahjat oli muistettava. Ei kulunut päivää, ettei lasten asioita jotenkin muisteltu ja käsitelty.

Eila sai elää pitkän ja monivaiheisen elämän, josta hän oli kiitollinen. Häntä kaipaamaan jäivät lapset perheineen, sukulaiset sekä laaja ystävä- ja tuttavapiiri.

Reijo Pajuoja

Luetuimmat

Uusimmat uutiset