Sana sunnuntaiksi: Suora linja Jumalalle

Rukous on helppo asia. Se on luonnollista kuin hengittäminen.

Hengityksessä keuhkoihin virtaava ilman henkäys pitää yllä elämää, rukouksessa sydämeen ja sieluun virtaava hengen henkäys pitää yhtä lailla yllä elämää. Mutta aivan kuten kunnon flunssassa saattavat hengitystiehyet olla tukossa, voi rukoilukin joskus tuntua tukkoiselta. Sanoja ei löydy tai ne jäävät sanomatta, ajatukset harhailevat ja tuntuu vaikealta pysähtyä rukouksen äärelle.

Mutta rukouksen pitäisi olla nimenomaan helppo asia, luonnollinen tapa olla yhteydessä Jumalaan. Ei suoritus, ei rituaali.

Luonnollinen keskusteluyhteys Luojan ja luodun välillä. Ahkerasta rukoilijasta omassa mielessäni on aina esikuvana jo edesmennyt mummoni. Elinpiirin vanhetessa pienentyessä — hän kutsui rollaattorikävelyjään kerrostalokorttelinsa ympäri ”maailmanympärimatkoiksi” — hän usein vain istui leppoisasti keinutuolissaan ja katseli ympärilleen.

Asuntonsa seinät ja kirjahyllyn tasot oli koristelu hänen moneen sukupolveen ulottuvien jälkeläistensä kuvilla. Hän aina pysähtyi jonkun lapsensa, lapsenlapsensa tai lapsenlapsenlapsensa kuvan kohdalle ja vaivattomin henkäyksin ja ajatuksin vei hänet Jumalan eteen rukouksessa.

Ja rukous kantoi. Kyllä mummoni monille jälkeläisille on elämän varjoisammatkin puolet tulleet vastaan, mutta uskoisin kaikkien meidän tietäneen, että mummo rukoilee puolestamme, silloinkin kun emme itse jaksa.

Rukoilu on henkilökohtainen asia ja varmasti helposti sitä nimenomaan niitä oman elämän asioita rukouksessa eniten Jumalan eteen kantaa, mutta esirukous on myös mahtavan voimakas asia. Mummo oli koko sukumme esirukoilija ja lohdulliselta tuntuu ajatus siitä, että ei se mummon rukous ole mihinkään loppunut, vaikka maallinen taivallus joitakin vuosia sitten päättyikin. Rukouksen voima ylittää elämän ja kuoleman rajat.

Jumalanpalveluksessa yhdessä kaikkien pyhien kanssa rukoillaan, ylistetään Jumalaa ja käydään yhteiseen ehtoollispöytäänkin. Herralle tuomme itsemme ja koko elämämme, kaikki mieltämme painavat asiat, läheisemme lähellä ja kaukana. Henkäisemme, löydämme sanoja, luotamme siihen, että Jumala kuulee rukouksemme vaikka ne olisivat vain sydämen puhetta Jumalan kanssa.

Janne Turunen
Kouvolan seurakunta

Luetuimmat

Uusimmat uutiset

Kommentoidut