Kuolleita: Kouvolan entinen kirkkoherra Mikko Reijonen 1939–2020

Kouvolan entinen kirkkoherra, teologian tohtori ja dosentti Mikko Reijonen kuoli tiistaina 5. toukokuuta Lahdessa Lehtiojan palvelukodissa sairastettuaan useita vuosia Parkinsonin tautia. Hän oli 80-vuotias, syntynyt 16.11.1939 Kuusankoskella.

Mikko kirjoitti ylioppilaaksi Savonlinnan lyseosta 1958, ja sai pappisvihkimyksen 1963 Mikkelissä. Ensimmäinen pappisvuosi kului Virolahdella, sitten vuosina 1965–81 Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa, josta hän muutti Kouvolan seurakuntaan.

Kun piispa Kalevi Toiviainen asetti Mikon kirkkoherran virkaan keväällä 1981, asetti hän samalla minut 3. kappalaiseksi. Siitä alkoi työtoveruutemme, jota kesti 22 vuotta. Vuosien aikana opin aina syvemmin arvostamaan esimiestäni.

Kunnioitukseni Mikkoa kohtaan ei ensisijaisesti johtunut hänen teologisesta oppineisuudestaan, eikä mittavasta kirkollisesta cv:stä, johon kuului tiettyinä vuosina muun muassa hiippakuntakokous- ja kirkolliskokousedustus, toiminta tuomiokapitulin asessorina, kirkkohallituksen jäsenyys, kirkon tutkimuskeskuksen johtokunnan jäsenyys ja oikeusteologian dosentuuri Helsingin yliopistossa.

Mikon julkaisutoiminta keskittyi paljolti uskonnonvapauskysymyksen problematiikkaan. Uskonnonvapauden toteuttaminen Suomessa vuosina 1917–1922 oli hänen väitöskirjansa vuonna 1980. Hän kirjoitti paljon uskonnonvapautta koskevia artikkeleita, kuten uskonnonvapaus yhdentyvässä Euroopassa 1993.

Enemmän kuin edellä mainitsemieni meriittien vuoksi arvostin Mikkoa kuitenkin siksi, mitä hän oli ihmisenä. Mikkoa ei tarvinnut pelätä.

Työväsymyshän ei aina johdu työn raskaudesta tai paljoudesta, vaan siitä, että taitamaton esimies salatakseen pätemättömyytensä luo ympärilleen vaikenemisen ja pelon ilmapiirin. Kouvolan seurakunnan työyhteisössä ei koskaan tarvinnut kokea pelkoa, vain työn iloa. Vapaasti hengittävän työilmapiirin syntymiseen Mikko oli suurelta osin syypää.

Mikko jakoi kanssani samaistumisen Elias Cannetin tunnustukseen: ”En halua herättää pelkoa, maailmassa ei ole mitään mitä yhtä paljon häpeäisin. Mieluummin halveksittu kuin pelätty”.

”Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa.” Snl.19:22

Mikkoa jäävät kaipaamaan Arja-puoliso, lapset, lastenlapset, sukulaiset, työtoverit ja laaja ystäväjoukko.

Juhani Natri

Ystävä ja työtoveri

Luetuimmat