Sana sunnuntaiksi: Eikö naama miellytä?

Silmät on ihan sirrillään — tai sitten niin apposen auki, ettei tiedä, mitä on tullut nautittua. Tukka sojottaa sinne tänne — tai sitten kalju kiiltää ällön hikisenä.

Naama on leveä kuin seitsemän leivän uuni — tai sitten se on kuin pieni ryppyinen rusina, joka ei kelpaa muuhun kuin hiirenloukkuun syötiksi. Kauheeta!

Tällaisia ajatuksia on aikanaan helposti tullut yhdelle jos toisellekin omaa passikuvaansa katsellessa. Miten sitä on pystynyt näyttämään niin kamalalta, ettei tiedä itkeäkö vai nauraa, kun on uunituoreen passinsa ensi kertaa avannut? Onneksi nykyään digiaikana kuvansa saa valita vapaammin.

Mutta ennen sillä häpeällisellä kuvalla oli pärjättävä ja esiteltävä sitä nolona viranomaisille. Kerran Venäjän tullissa sotilaspukuinen passitarkastaja tuijotti niin kauan ja tiukasti, että verenpaine nousi ylös taivaisiin niin kuin Herra helatorstaina. Ja sitten hän pyysi vielä sen toisenkin virkailijan siihen töllöttämään. Ja he supisivat keskenään niin pitkään ja mulkoilivat minua välillä, että hetken luulin jo päätyväni putkaan ja sen kautta Siperiaan.

Miten mahtaa olla sitten, kun aikanaan taivaan portille päädytään? Ensin jonotetaan tuntikaupalla, koska kaikki haluavat tietysti sinne parempaan matkakohteeseen. Jotkut ne pääsevät vip-asiakkaina jonon ohi, kuten paavi vissiin — tavallinen tallaaja taas ei.

Vihdoin oma vuoro kuitenkin koittaa, mutta tuijottaako Pietari silloin liian tiukasti. Eikö naama miellytä. Raapii vaan päätään sädekehän alta ja hakee vielä enkeli Gabrielinkin kanssaan napittamaan.

Ei, ei se niin voi mennä. Jos siellä portilla jotain tutkitaan, niin kyllä jotain ihan muuta kuin naamavärkkiä.

Sitä paitsi kirkkokäsikirjassa luonnehditaan tänään viettämäämme pyhäpäivää näin: ”Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää taivaan kansalaisina maailmassa.” Sehän tarkoittaa, että taivaan portti onkin kotimaan portti!

Kotiin on aina hyvä tulla. Eiköhän sinne kelpaa rumempikin pärstä, kunhan malttaa kuunnella, mitä hyviä neuvoja se Pyhä Henki omatunnossa juttelee ja sen mukaan elelee.

Lasse Karppela

Taivaan kansalainen maailmassa

Kouvolan seurakunta

Luetuimmat