Sana sunnuntaiksi: Armoa vai ei?

Varsinkin aiemmin monella ihmisellä oli sellainen käsitys, että kirkon päätehtävä on tuomita ja syyllistää ihmisiä. Sana ”tuomio” onkin tuttu kirkossa, onhan meillä esimerkiksi tuomiokirkko, tuomiokapituli, tuomiorovasti, ja lisäksi tänään on tuomiosunnuntai.

Tästä huolimatta kirkon pääsanoma on sanoma armahtavasta ja rakastavasta Jumalasta ja Jeesuksesta.

Tuomiosunnuntaina puheeseen Jumalan rakkaudesta yhdistyy kuitenkin tavallista vahvemmin myös sanoma Jumalan pyhistä käskyistä ja meidän henkilökohtaisesta vastuustamme. Sinua ja minua muistutetaan siitä, että meidän teoillamme ja laiminlyönneillä on omat seuraamuksensa, joista meidän on kerran tehtävä tili.

Miten sitten tuomiosunnuntain vakava sanoma on sopusoinnussa Jeesuksen julistamaan ja toteuttamaan rakkauden ja armon sanomaan? Ovatko nämä ollenkaan yhdistettävissä?

Kun tätä pohdimme, on hyvä miettiä, miten käskyt ja armo yhdistetään lasten kasvatuksessa.

Tiedämme, miten tärkeää on, että lapsi saa kokea ehdotonta rakkautta ja hyväksymistä silloinkin, kun hän ei ole toiminut toivotulla tavalla. Lapsen turvallisuudelle on ensiarvoisen tärkeää, ettei hänen tarvitse ansaita rakkautta.

Samalla tiedämme, miten tärkeää on, että lapselle asetetaan selkeät rajat. Kun on etsitty syitä lasten ja nuorten lisääntyneisiin käytöshäiriöihin, väkivaltaan ja huumeiden käyttöön, on yhä useammin syyksi nähty vanhempien haluttomuus tai kyvyttömyys antaa lapsilleen selkeitä käytösnormeja ja valvoa niiden noudattamista.

Ehdoton rakkaus voi myös asettaa rajoja ja osoittaa, että teoilla on seuraamuksia.

Samoin Taivaallinen Isä asettaa meille rajoja pyhillä käskyillään, mutta hän on myös valmis sulkemaan meidät anteeksiantavaan syliinsä.

Kaiken lähtökohta on kuitenkin Jumalan armo ja rakkaus, joka tuli ilmi Jeesuksessa. Tämän armon avulla me jaksamme elää, ja sen varassa uskallamme myös kuolla.

Kimmo Ylikangas,

Kirkkoherra, Kuusankosken seurakunta