Tanssi auttaa monien sairauksien hoidossa — ”Tanssissa ihminen voi olla kokonainen ja tuntea, että mitään ei puutu”

Tanssia tutkinut Hanna Pohjola uskoo, että tiede ja taide toimivat parhaiten yhdessä. Tanssia voi hyödyntää niin kehon kuin mielenkin kuntoutuksessa.

Paula Pohjamo

Hanna Pohjola on tanssin sekatyöläinen, joka uskoo, että jokaisessa ihmisessä on tanssin lahja.
Hanna Pohjola on tanssin sekatyöläinen, joka uskoo, että jokaisessa ihmisessä on tanssin lahja.

Tanssia pidetään uutena, lupaavana ja lääketieteellistä hoitoa täydentävänä kuntoutusmenetelmänä, eritoten neurologisten sairauksien hoidossa. Kuntoutusmuotona sen on tutkittu vaikuttavan niin fyysisesti, kognitiivisesti kuin sosiaalisestikin. Tanssi lisää erityisesti kehotietoisuutta ja tutustuttaa kuntoutujan omaan kehoonsa aina uudelleen ja uudelleen.

Tanssia muun muassa aivoinfarktin jälkeisessä kuntoutuksessa tutkinut tanssitaiteen tohtori ja tanssipedagogi Hanna Pohjola uskoo, että tiede ja taide toimivat parhaiten yhdessä, ja se pätee erityisesti tanssin tapauksessa.

Liikkeessä näkymättömät maailmat kohtaavat ja löydän uusia yhteyksiä itseeni ja toisiin. — Hanna Pohjola

— Tutkijana, tanssijana, koreografina ja tanssinopettajana olen saanut kulkea useita erilaisia polkuja. On kiehtovaa, kuinka nämä maailmat kättelevät ja hyödyttävät toinen toisiaan.

Pohjola opettaa tanssia Teatterikorkeakoulussa ja on pystynyt tuomaan tutkimustuloksiaan suoraan käytäntöön. Hän on yhdessä koreografi Tero Saarisen ja tanssija-tanssinopettaja Sini Länsivuoren kanssa kehittänyt niin sanotun hybridisen tanssinopetuksen mallin, jossa taiteellisen näkökulman lisäksi hyödynnetään tutkittua tietoa tanssin biomekaniikasta eli siitä, miten ihmiskeho liikkuu.

— Tutkimustieto siirtyy suoraan tanssijan liikkeeseen ja kehoon, lavalla olemiseen ja tekemiseen. Liikkeestä tulee turvallisempaa ja laadukkaampaa, ja se kasvaa sisältä omaa kehoa kunnioittaen sen sijaan, että se olisi ulkoa päin matkittua, Pohjola sanoo.

Paula Pohjamo

Tanssitutkija Hanna Pohjola soveltaa tutkimustuloksiaan myös tanssinopetuksessa. Kuvissa hän opastaa Aava Savolaista.

Tanssi koetaan kokonaisvaltaisesti

Tieteeseen taide tuo luovuutta ja erilaisia tekemisen tapoja, kokonaisvaltaista näkemistä. Useimmiten tanssin neurologisessa tutkimuksessa on tutkittu ryhmissä järjestettyjä tanssitunteja. Pohjola taas halusi ottaa viimeisimmän tutkimuksensa keskiöön taiteellisen esitysprosessin.

Itä-Suomen yliopiston liikelaboratoriossa kuvattiin tanssijaa, joka oli käyttänyt taidetanssia omatoimisesti kuntoutuksessa aivohalvauksen jälkeen. Tanssiesityksestä kuvatusta materiaalista muokattiin 3D-tekniikkaa hyödyntäen animaatiohahmo, keho ilman kasvoja.

— Tutkimushenkilö pystyi katsomaan liikettään tavallaan ulkopuolisena, ja keskustelun kautta saimme tietoa tanssin merkityksestä hänen kuntoutumisessaan.

Tulokset olivat samansuuntaisia, kuin muissakin tutkimuksissa: tanssivilla henkilöillä oman tanssityylin katsominen aiheuttaa kehossa tietynlaisia vasteita. Se aktivoi peilisoluja ja herättää erilaisia tunnemuistoja.

— Yksi keskeinen tutkimustulos on, että tanssi koetaan kokonaisvaltaisesti. Tanssissa ihminen voi olla kokonainen ja tuntea, että mitään ei puutu. Se on kuntoutuksen kannalta merkittävää.

Aikaisemmin Pohjola on tutkinut nykytanssin vaikutusta esimerkiksi masentuneilla, ja kokemukset olivat samankaltaisia kuin muissakin tanssiin liittyvissä tutkimuksissa: tanssimalla vaikeasti sanallistettavat, traumaattisetkin kokemukset ja tunteet pystyi kohtaamaan turvallisesti ja rehellisesti.

— Tanssivana ihmisenä en ole yllättynyt tutkimusten tuloksista, vaan tunnistan samat asiat myös omassa kehossani. Liikkeessä näkymättömät maailmat kohtaavat ja löydän uusia yhteyksiä itseeni ja toisiin.

Paula Pohjamo

Pohjolan mukaan tanssiessaan ihminen voi tuntea, että mitään ei puutu.

Tanssista ei tarvitse olla kokemusta

Monissa tanssin kuntouttavaa vaikutusta selvittävissä tutkimuksissa on ollut mukana myös henkilöitä, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta tanssista. Pohjolan mukaan kuntoutujan ei tarvitse olla myöskään erityisen musikaalinen tai liikunnallinen.

— Me kaikki olemme liikkuvia ihmisiä. Meissä on kaikissa tanssin lahja, ja tutkimushenkilöille, joilla ei ole aiempaa kokemusta tanssista, se on aivan erityisesti avannut uusia ulottuvuuksia.

Tanssin sekatyöläisenä Pohjola kokee, että hän näkee elämään ja tanssiin ikään kuin kaleidoskoopin läpi ja rakentaa samalla kokonaiskuvaa lukuisista erilaisista pienistä palasista.

— Samalla tavalla toimii myös tanssin tutkimus, jota tehdään monilla tieteenaloilla tanssilääketieteestä taiteelliseen tutkimukseen. Olisi hienoa, jos näitä osasia pystyttäisiin vielä enemmän punomaan yhteen ja ymmärtämään tanssia kokonaisuutena.

Paula Pohjamo

Hanna Pohjola haluaisi, että tanssia ymmärrettäisiin paremmin kokonaisuutena. Tanssin tutkimus on pirstaloitunut eri tieteenaloille.

Kehotietoisuus kasvaa

Tutkimusten valossa tanssi vaikuttaa lupaavalta lääketieteellistä hoitoa täydentävältä kuntoutusmenetelmältä. Tanssi muun muassa mahdollistaa tunneilmaisun ja lisää kehotietoisuutta.

Näyttöä on olemassa tanssin hyödyistä muun muassa Parkinsonin taudin, Alzheimerin, MS-taudin, dementian ja erilaisten aivotapahtumien ja -vammojen hoidossa.

Myös tanssin vaikutusta masennukseen on tutkittu, mutta tulokset ovat vielä olleet keskenään ristiriitaisia.

Esimerkiksi Parkinson-tanssi on jo maailmanlaajuinen ilmiö. Tanssi- ja liiketerapia ei vielä ole Kela-korvauksen piirissä, mutta Kelan arviointitutkimus puoltaa sen hyötyjä lääketieteellisessä kuntoutuksessa.

Hanna Pohjola

Koulutukseltaan tanssitaiteen tohtori ja tanssipedagogi, terveystieteiden maisteri sekä fysioterapeutti.

Toiminut tanssin kentällä niin tanssijana, tanssinopettajana, koreografina kuin tutkijanakin.

Työskennellyt tanssinopettajana Teatterikorkeakoulussa, Suomen Kansallisoopperan Balettioppilaitoksessa, lukuisissa kansalaisopistoissa ja yhteistyössä Tero Saarisen tanssiryhmän kanssa.

Toiminut residenssitaiteilijana Cité International des Artsissa Pariisissa, Kyoto Art Centerissä Japanissa ja Villa Karossa Beninissä.

Väitteli vuonna 2012. Väitöstutkimus käsitteli uransa loukkaantumiseen päättäneen nykytanssijan identiteettiä.

Tehnyt tutkimusta muun muassa tanssibiomekaniikkaan, motoriseen kontrolliin, ruumiilliseen erilaisuuteen, masennukseen, loukkaantumiseen ja tDCS-aivostimulaatioon liittyen.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset

Kommentoidut