Kivun kokemiseen vaikuttaa kulttuuri — Italialainen saattaa huutaa, kun suomalainen on samanlaisen kivun takia hiljaa ja kärsii

Kipututkija Tage Oreniuksen mukaan tunteilla on iso rooli kivun kokemisessa. Tutkimukset osoittavat, että ihmisten kipuherkkyys vaihtelee suuresti.

Päivi Tuovinen

Niklas Sulander irvistää, kun Teemu Teräsalo tekee tatuointia. Sulanderilla on olkapäässään vähän herkempi kohta.
Niklas Sulander irvistää, kun Teemu Teräsalo tekee tatuointia. Sulanderilla on olkapäässään vähän herkempi kohta.

Usein sanotaan, että miehillä on matalampi kipukynnys kuin naisilla. Orton-klinikan erikoispsykologi, kipututkija Tage Orenius sanoo, että totuus voi olla päinvastainen.

— Tutkimusten mukaan naisilla voi keskimäärin olla matalampi kipukynnys eli suurempi kipuherkkyys.

Kipukynnystä on tutkittu esimerkiksi laserin ja sähkövirran avulla, ja sukupuolten eroja on tullut esiin.

Tutkimustulokset ovat kuitenkin ristiriitaisia eri tutkimusmetodien ja -asetelmien takia. Lopullista totuutta ei ole.

— On paljon naisia ja miehiä, jotka ovat kovin herkkiä kivulle, mutta on myös paljon miehiä ja naisia, jotka sietävät kipua, pyörittelee Helsingin yliopiston anestesiologian dosentti ja Turun yliopiston palliatiivisen lääketieteen dosentti Reino Pöyhiä.

Kipukynnyksen tutkimista vaikeuttaa sekin, että kivun kokeminen on henkilökohtaista, aisti- ja tunnesidonnaista - yleispäteviä johtopäätöksiä on vaikea tehdä.

Pöyhiä kertoo, että naisten kipukynnys voi olla miehiä korkeampi ainakin kuukautiskierron ja synnytyksen aikaan.

— Korkeat estrogeenipitoisuudet kuukautiskierron tai loppuraskauden aikana kohottavat kipukynnystä, Pöyhiä sanoo.

Hänen mukaansa naista auttaa synnytyskipujen kestämisessä se, että naissukupuolihormonien määrä nousee tuona hetkenä.

Kipuherkkyys vaihtelee yksilöittäin suuresti

Molemmat tutkijat arvioivat, että kipukynnykseen vaikuttavat eniten yksilölliset ominaisuudet, kuten fyysinen kunto ja tunne-elämä.

Ihmisten kipuherkkyys vaihtelee Pöyhiän mukaan valtavasti.

— Sodan aikana vammautunut ja kovia kipuja kärsinyt ei juurikaan koe kipua hammaslääkärissä. Toinen taas haluaa puudutuksen pieneenkin poraukseen. Leikkauskivun kokeminen on tavattoman yksilöllistä: toinen tarvitsee isoja määriä kipulääkkeitä, toinen selviää muutamalla annoksella, Pöyhiä vertaa.

Orenius kertoo, että herkimmillään ihminen voi kipuilla jopa ilman mitään ärsykettä.

Kansainvälisen kivuntutkimusyhdistyksen mukaan kipu on epämiellyttävä aisti- ja tunnekokemus, joka liittyy kudosvaurioon tai sen mahdollisuuteen.

Oreniuksen mukaan kipuherkkyyteen näyttävät vaikuttavan synnynnäiset, opitut ja tilannekohtaiset tekijät.

— On hyvä muistaa, että kipusignaali syntyy kudoksessa, mutta kipukokemus aivoissa pitkälti määrittää, mitkä tekijät muokkaavat kipua. Tämä selittää aaveraajaoireet.

Pelko herkistää kivulle

Tunteillakin näyttää olevan vahva rooli kivun kokemisessa.

— Etenkin pelolla on kivulle herkistävä vaikutus, muun muassa pistostuntemuksissa, Orenius kertoo.

Kipukynnys voi madaltua myös sairauksien takia. Esimerkiksi vyöruusun vaurioittama ihoalue aistii sivelyn kipuna.

— Myös akuutti kipu huonosti hoidettuna voi johtaa kynnyksen madaltumiseen, Pöyhiä kertoo.

Pöyhiän mukaan tärkein kipukynnykseen vaikuttava tekijä on oppiminen: kipua opitaan kokemaan ja ilmaisemaan eri kulttuureissa eri tavoilla.

Ilmaisussa on isojakin vaihteluja: italialainen saattaa huutaa, kun suomalainen on samanlaisen kivun takia hiljaa ja kärsii.

Päivi Tuovinen

Teemu Teräsalo tatuoi Niklas Sulanderin vasempaan olkapäähän feenikslintua. Olkapää on kehonosa, johon sattuu monia muita kohtia vähemmän.
Teemu Teräsalo tatuoi Niklas Sulanderin vasempaan olkapäähän feenikslintua. Olkapää on kehonosa, johon sattuu monia muita kohtia vähemmän.

Kipukynnystä saatetaan puhekielessä käyttää kivunsietokyvyn synonyymina, vaikka se on eri asia. Sietokyky tarkoittaa sitä kivun määrää, jota ihminen voi kestää. Tutkijoiden mukaan tässäkin voi olla yksilöeroja, mutta tieteellisesti todistettuja yleispäteviä kulttuuri- tai sukupuolieroja ei ole löytynyt.

Tatuointi tuntuu neulalla nipistelynä

Teemu Teräsalon tatuointikone surisee Teris Tattoo -liikkeessä Vantaan Leinelässä.

Hän tekee Niklas Sulanderin vasempaan olkapäähän feenikslintua.

Sulander, 33, katsoo nahkatuolissa tv-ohjelmaa rauhallisen näköisenä.

— Tämä on piilotettua rentoutumista. Kyllä tatuoiminen sattuu, Sulander myöntää.

Sulanderin on kestettävä neulan aiheuttamaa kipua 4-5 tuntia.

— Tuntuu siltä kuin neulalla pistelisi nopeasti tai nipistelisi ihoa. Se on polttava tunne, hän kuvaa.

Sulander arvioi, että hänellä on keskimääräistä korkeampi kipukynnys.

— En ole koskaan karsastanut neuloja. Ei voi silti sanoa, että olisin masokisti. En pidä prosessista, mutta kauneudesta pitää kärsiä, Sulander naurahtaa.

Olkapään tatuointi sattuu usein vähiten

Sulander ei ole ensi kertaa tatuoitavana.

— Ensimmäisen tatuoinnin, tribaaliauringon, otin niskaan 17-vuotiaana. Se oli erilainen kokemus: koko kroppa tärisi.

Sittemmin Sulanderin kehoon on kertynyt toistakymmentä kuvaa.

— Eniten on sattunut, kun otin tatuoinnin kyynärpäähän ja sisähauikseen.

Olkapää on kehonosa, johon tatuoiminen sattuu monia muita kohtia vähemmän. Olkapään rasvakerros vaimentaa kipua.

— Kivuliainta on, kun tatuoi paikkoja, joihin ei aurinko paista. Ne ovat herkimpiä kohtia, Teräsalo kuvailee.

”Jotkut ovat jättäneet koko homman kivun takia”

Kaksikko pitää tauon noin puolentoista tunnin välein. Välillä pitää hengitellä ja huoahtaa.

Asiakkaan on hyvä valmistautua koitokseen juomalla, syömällä ja nukkumalla hyvin. Tilanne on kuitenkin stressaava niin keholle kuin mielellekin - on muistettava, että tatuointi on avohaava.

— Tatuoinnin ottaminen voi nostaa kuumeen, Teräsalo kertoo.

Sulander tunteekin olonsa vähän viluiseksi.

— Huono olo lähtee kyllä myöhemmin tänään, kun pääsee hampurilaisaterialle, Sulander vakuuttaa.

Teräsalon mukaan asiakkailla on monenlaisia kipukynnyksiä. Yleensä tatuoitava tuntee kipua mutta myös kestää sitä. Poikkeuksiakin on.

— Muutama asiakas on joskus pyörtynyt. Ja jotkut ovat jättäneet koko homman heti kivun takia, Teräsalo kertoo.

Tilanne on sikäli muuttunut, että nykyisin asiakkaat saavat halutessaan puudutteita. Useimmat, kuten Sulander, pärjäävät kuitenkin yhä ilman kivunlievitystä.

— Kipu ei ole ylitsepääsemätöntä, Sulander perustelee.

Poikkeuksellisesti jotkut eivät tunne kipua

On ihmisiä, jotka eivät tunne kipua lainkaan.

— On olemassa synnynnäinen hermostollinen häiriö, niin sanottu kivun tuntumattomuushäiriö. Synnynnäinen epäherkkyys kivulle on harvinainen sairaus, joka vaikuttaa autonomiseen hermostoon, erikoispsykologi Tage Orenius selvittää.

Reino Pöyhiän mukaan tilanne on erittäin harvinainen.

— Maailman lääketieteellisessä kirjallisuudessa ei ole kuvattu enempää kuin 20 ihmistä. En tunne yhtäkään raportoitua tapausta Suomesta, lääketieteen dosentti Reino Pöyhiä kertoo.

— He menehtyvät yleensä nuorina tavallisiin sairauksiin, joista varoittavaa kipusignaalia he eivät aisti, Pöyhiä jatkaa.

Jotkut ovat myös erityisen kipuherkkiä. Taustalla on monia syitä.

— Esimerkiksi paikallinen hermokudos voi herkistyä kivulle. Puhutaan allodyniasta. Tällöin kipukynnys on madaltunut, ja pienikin ärsyke tuottaa kipua. On myös kuvattu muun muassa sentraalinen herkistyminen, jossa aivotason kivunsääntely on muuntunut, Orenius kertoo.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset