Harmaahousuiset, ilmeikkäät sokerimassatontut seisovat rivistönä keittiön pöydällä.

Ne ovat kouvolalaisen Anita Käyhtyn, 70, käsialaa ja aika uniikkeja.

— En ole vielä tähän päivään mennessä tavannut messuilla toista, joka tekisi koristeita myyntiin, hän sanoo.

Sokerikoristeet ovat syötäviä ja säilyvät hyvänä melkein ikuisuuksia. Käyhty taiteilee monenlaisia koristeita. Tonttujen lisäksi lehtomäkeläisessä työhuoneessa syntyy kukkia, vauvoja, rippikoristeita, lemmikkejä, moottoripyöriä ja vaikka sokerinen logo lähihoitajaliitto Superin juhlakakkuun.

Katja Juurikko

Kaikki viimeistellään käsin

Työ on tarkkaa, sillä Käyhty maalaa ja viimeistelee kaiken käsin. Se antaa koristeelle huolitellun tunnun.

— Aina tässä on sydän mukana, mitään ei hutaista. Vieläkin on aina palo, että pääsisipä muiden töiden välissä koristeita tekemään. Tonttujen valmistuksen aloitan jo elokuussa, Käyhty kertoo.

Aina tässä on sydän mukana, mitään ei hutaista. — Anita Käyhty

Viime vuosina koristeidenkin maailma on muuttunut. Perinteisiä täytekakkukoristeita menee vähemmän. Sen sijaan tämän hetken hitti ovat numerotikkarit.

— Tikkareita ostavat syntymäpäiville vanhemmatkin ihmiset, sillä niitä löytyy jopa 100-vuotiaalle. Tikkari on myös kiva lahja, se ei jää mihinkään pölyttymään, vaan sen voi syödä heti, Käyhty sanoo.

Katja Juurikko

Katja Juurikko

”Käsityöt ovat minun juttuni”

Sokerikoristeiden teosta Käyhty innostui 25 vuotta sitten, kun hän tutustui koristeisiin Englannin matkalla.

— Ajattelin silloin, että tässä olisi vaikka mitkä mahdollisuudet. Voisin vaikka aloittaa maahantuonnin.

— Mutta en halunnut sitä. Nautin itse tekemisestä, käsityöstä. Se on minun juttuni, hän kertoo.

Siinä, miten brittiperinteen sokerikoriste löysi tiensä Käyhtyn intohimoksi, oli osuutensa myös sattumalla.

Käyhty oli sapattivapaalla Englannissa. Hän kaipasi uutta käsityöhaastetta, kunnes meni puolisukulaisen häihin ja näki koristeet.

— Tiesin heti, että tässä se on. Kirjoitin siskollekin, että nyt olen löytänyt bisnesidean. Hankin tarvikkeet ja pyysin tuttua englantilaisrouvaa opettamaan. Koristeet tuntuivat niin hienoilta, hän sanoo ja nauraa.

Katja Juurikko

Uusia asiakkaita löytyi puhelinluettelosta

Kotiin palattuaan Käyhty uurasti iltaisin töiden jälkeen. Uusia asiakkaita hän etsi puhelinluettelosta. Hän kiersi sieltä löytämissään osoitteissa.

Hän oli aina rakastanut käsitöitä, tehnyt viisivuotiaana patalappuja sarjatuotantona ja opettanut alakoulussa luokkakavereita. Sokerikoristeet tuntuivat nyt hyvältä haasteelta. Ja Suomessa niitä ei tehnyt vielä kukaan.

Ensimmäinen tilaus tuli elimäkeläiseltä pitopalvelulta.

— Sitten kaikki innostuivat. Koristeita meni Lappiin, Raumalle, Pudasjärvelle ja muualle.

Ensin Käyhty teki koristeita päivätyönsä ohessa.

— Oli se aika rankkaakin. Kun työviikko loppui, pakkasin usein koristeet autoon ja ajoin lauantaiaamuna messuille, sunnuntai-iltaisin takaisin ja sitten maanantaina taas töihin. Mutta olin niin innostunut, Käyhty kertoo.

Katja Juurikko

Toimitus henkilökohtaisesti

Innostus ei ole vuosien varrella laantunut, päinvastoin.

Tarvikkeita ja valmiiksi tehtyjä koristeita Käyhtyllä on yksi huoneellinen: muotteja, sokerimassa- ja vaniljakreemijauhetta, karamellivärejä ja siveltimiä, vauvanvarpaita, kukkia, lemmikkejä, ylioppilaslakkeja ja tonttuja, laatikoittain.

Päivätyö on jäänyt, mutta Käyhty uskoo edelleen henkilökohtaiseen ja pienimuotoiseen. Hän maalaa jokaisen koristeen itse ja vie ne myös henkilökohtaisesti lähes kaikkiin kauppoihin.

— Monessa paikassa on jo vakiasiakkaita. Kauhajoen ruokamessuilla olen käynyt jo kaksikymmentä vuotta. Kun kävin Helsingissä messuilla, moni tuli ilahtuneena tervehtimään ja teki joka vuosi samat ostokset. On tärkeää olla läsnä, hän kertoo.

Tänäkin syksynä Käyhty suuntaa kolmille messuille. Monessa niistä sokerikoristeita osataan jo odottaa.

— Ne, joille ostettiin aiemmin vauvakoristeita, hakevat nyt samoja koristeita omille vauvoilleen.

Katja Juurikko