Kirja-arvio: Johannes Anyurun uutuusteos on Ruotsiin sijoittuva, mieltä kylmäävä dystopia

Tarina käynnistyy terrori-iskusta Göteborgissa. Kirjakauppias Christian Hondo on kutsunut islamia kritisoineen sarjakuvataiteilija Göran Lobergin esiintymään sananvapaustapahtumaan.

Kirja-arvio: Johannes Anyurun uutuusteos on Ruotsiin sijoittuva, mieltä kylmäävä dystopia

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin. Suomentanut Outi Menna. S&S 2018, 303 sivua.

Kun suljen ruotsalaisen Johannes Anyurun August-palkitun (2017) romaanin He hukkuvat äitiensä kyyneliin, on mieleni sekä auki että hämmentynyt.
Mitä luin? En tiedä tarkalleen, sillä paljon jää setvittäväksi, mutta sain katsoa tulevaan.

Helpolla ei Anyuru lukijaa päästä. Toisaalta tarkkojen vastausten löytyminen ei ole se pointti.

Isoin juttu on mieltä kylmäävä scifi-sävyinen dystopia, jonka teos luo Ruotsista: Lähitulevaisuuden valtio on pelottavan fasistinen ja uskonnollisesti rasistinen. Olet joko vihollinen ja ulkopuolinen tai kansalaissopimuksen tehnyt alamainen.
 
Tarina käynnistyy terrori-iskusta Göteborgissa. Kirjakauppias Christian Hondo on kutsunut islamia kritisoineen sarjakuvataiteilija Göran Lobergin esiintymään sananvapaustapahtumaan.

Tilanne muistuttaa Charlie Hebdo -lehteä ja Lars Vilksiä vastaan tehtyjä iskuja.
Kaksi Daeshiin (Isis) sitoutunutta miestä alkaa ampua yleisöä. Nuoren naisen Annikan eli Nourin, joksi häntä myös kutsutaan, on määrä striimata hyökkäys, mutta isku saa yllättävän käänteen.

Vaihtoehtoinen tulevaisuus

Tämän kuvion kautta Anyuru tarkastelee vaihtoehtoista tulevaisuutta.
Hän heittää juttuun mukaan kirjailija-kertojan, alter egonsa, jonka tarkoitus on selvittää, mitä tapahtui.

Otteeltaan romaani muistuttaa Jonas Khemiriä ja teemoiltaan Margaret Atwoodia.

Menneisyyttään hämmentävästi muovaava nainen kertoo olevansa aikamatkaaja tulevaisuudesta. Hän muistaa eläneensä kahden eri tytön elämän.
Hänen tehtävänsä on tuoda aikalaisille varoitus. Epäonnekseen hän on kuin antiikin Kassandra, jota ei kyetä uskomaan.

Otteeltaan romaani muistuttaa Jonas Khemiriä ja teemoiltaan Margaret Atwoodia.
Tuoreimmillaan teos on ylirajaista kirjallisuutta, joka rikkoo määritelmän yhdestä homogeenisesta kansasta ja liikkuu luontevasti monikulttuurisissa konteksteissa. Lisäksi Anyurun palettiin kuuluvat myös aikahypyt ja huolestuttava mielen muovaamisen mahdollisuus.


Tekijä tuntuu kirjoittavan nyt omaa ja eurooppalaista painajaista auki. Samalla hän esittää painavan yhteiskuntakriittisen huolensa fasistisen ja fundamentalistisen ajattelun leviämisestä. | Seija Forsström

Hyvää: Kertoo tarinan, jota ei ole vielä kuultu.
Huonoa: Paljon setvittävää.
Erityistä: Runoilija-kirjailija Anyuru kirjoitti läpimurtoromaanissaan Myrsky nousee paratiisista (2014) ugandalaisen isänsä tarinan.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset

Kommentoidut