Tuula Ahokainen kirjoitti elämänsä ensimmäisen rikostarinan ja voitti Kouvolan dekkarikilpailun — Toinen voittaja on Ilona Tuominen

Kouvolan dekkarikilpailun voitto jaettiin tänä vuonna kahtia.

Kari Huusari

Tuula Ahokainen tarttui uteliaana Kouvolan Dekkaripäivien kirjoituskilpailun teemaan. - Olen luontoihminen enkä koskaan aikaisemmin ole kirjoittanut rikostarinoita, Ahokainen naurahtaa.

Kouvolan Dekkaripäivien kirjoituskilpailun palkinto jaettiin tänä vuonna kahden kirjoittajan kesken. Voittajiksi nimettiin lappeenrantalainen Tuula Ahokainen ja turkulainen Ilona Tuominen.

Rikkooko rikos luontoa, kysyy Dekkaripäivien teema. Tuula Ahokainen naurahtaa olevansa Luonto-lehden uskollinen lukija, joka ei ole koskaan aikaisemmin kirjoittanut rikostarinoita.

— Kilpailun aihe houkutti, mutta olihan siinä miettimistä, miten saisin nuo kaksi aihetta yhdistettyä.

Kieltenopettajana Virolahdella työskentelevä Ahokainen nauttii luonnosta ja sen tarjoamasta rauhasta.

— Luonnossa liikkuminen kantaa takaisin lapsuuden marjamatkoille ja mökkireissuille. Siinä on nostalgiaa.

Entä se rikostarina?

— Murha tai vähintään tappo kuuluu yleensä dekkariin. Minun piti tarkkaan pohtia, miten ihminen saadaan hengiltä. Tavan pitää olla riittävän helppo, mutta kuitenkin sellainen, että ”älkää kokeilko tätä kotona”.

Kari Huusari

Rikos ja luonto merkitsee kamalan ja ihanan asian yhdistämistä. Se on mielenkiintoista, sanoo Ilona Tuominen.

Kuinka ollakaan, myös toinen voittaja on kieltenopettaja. Kirjoittaminen on ollut Ilona Tuomiselle eräänlaista terapiaa, ja kollegansa tavoin hänkin kieltäytyy nimeämästä dekkareita ainoaksi suosikkigenrekseen.

— Minulla on tavoite vaihtaa jatkuvasti tyylilajista toiseen. Yksi työ voi edustaa jännitystä ja seuraava jotain ihan muuta. Lukijanakin olen aika kaikkiruokainen. Seikkailua ja romantiikkaa pitää kuitenkin olla mukana, oli kyse sitten scifistä tai fantasiasta – jotka muuten ovat suosikkejani.

Rikosromaaneista ranskalaisen Georges Simenonin Maigret-tarinat kuluvat Tuomisen käsissä.

— Olen itsekin kirjoittanut tähän tyylilajiin liittyvää tekstiä. Ranskalaisuus ei sinänsä ole itseisarvo, mutta Simenonin kirjat antavat hyvää kielitreeniä.
Brittiläisille dekkariklassikoille Tuominen antaa täyden hyväksyntänsä. Agatha Christien luomat hahmot ovat mitä miellyttävintä seuraa kesälomalla.

Hyvä dekkari syntyy tunnelmasta, sujuvasta juonesta ja tietysti kiinnostavasta rikoksesta.

— Henkirikos on niin oleellinen osa, että sitä voisi pitää melkein sivuseikkana. Tärkeimpiä tekijöitä ovat hyvät, uskottavat henkilöt, joiden välille syntyy erilaisia jännitteitä. Totta kai hyvä miljöö on tärkeä tekijä, luettelee Tuula Ahokainen.

Erityisesti pohjoismaisesta rikoskirjallisuudesta ja myös teosten tv-sovituksista pitävä Ahokainen miettii, että onnistuneen kertomuksen luominen on haasteellista.

— Se haastaa kirjoittajan nimenomaan positiivisessa mielessä. Tuntuu hauskalta tarjota lukijalle pohdiskeltavaa.

Ja mikäpä olisi kiehtovampaa kuin sitoa yhteen jotain hyvin kaunista ja kertakaikkisen kamalaa, huomauttaa Ilona Tuominen.

— Palautteessakin todettiin, että sain tuotua tosi maalauksellista kieltä rikoksen taustalle.