13-vuotias elimäkeläinen säätyläistyttö joi yli 200 vuotta sitten viiniä ja tanssi aamuun asti mutta kirjoitti kuin 8-vuotias — Elämä Hämeenkylän kartanossa muistutti hiukan arkea Downton Abbeyssa

Kouvolan kaupunginmuseossa avautuu ensi viikolla historiallinen Kartanoiden Kouvola -näyttely, joka kertoo muun muassa päiväkirjaa pitäneen Jacobina Charlotta Munsterhjelmin tarinan.

Poikilo-museot

Margareta Hornborg sekä Otto Alexander ja Harry Duncan Etholén Kouvolan kartanon edessä noin vuonna 1919. Kuva on esillä Kartanoiden Kouvola -näyttelyssä, joka avautuu ensi viikolla.
Margareta Hornborg sekä Otto Alexander ja Harry Duncan Etholén Kouvolan kartanon edessä noin vuonna 1919. Kuva on esillä Kartanoiden Kouvola -näyttelyssä, joka avautuu ensi viikolla.

Kun 13-vuotias säätyläistyttö Jacobina Charlotta Munsterhjelm (s. 1786) asui Elimäellä, muotia olivat paljetit, valssi ja kahvi.

Elämä Hämeenkylän kartanossa 1700—1800-lukujen taitteessa oli vähän kuin Downton Abbeyssa, tosin vaatimattomammissa puitteissa.

Tämän me tiedämme Jacobina Charlottan päiväkirjasta, jota hän kirjoitti kartanossa kahden vuoden ajan.

— Se on ainutlaatuinen asiakirja eri säätyisten tyttöjen ja naisten elämästä, Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen Turun yliopistosta sanoo.

Hänen mukaansa Suomesta on säilynyt 1700- ja 1800-luvun taitteesta vain kolme päiväkirjaa, jotka kuvaavat ajan naisten elämää. Niistä kaksi on aikuisten naisten kirjoittamia.

— Miesten ja poikien elämästä on säilynyt enemmän arjen kuvausta. Aikaisemmin naisten historiaa ei ole katsottu tarpeeksi tärkeäksi tallentaa.

Jacobina Charlottan tarina kerrotaan Kouvolan kaupunginmuseon näyttelyssä, joka avautuu yleisölle 28. marraskuuta.

Svenska litteratursällskapet

Jacobina Charlotta Munsterhjelm kirjoittaa tällä päiväkirjansa aukeamalla tammikuun kuudesta ensimmäisestä päivästä vuosisadan vaihteessa vuonna 1800.
Jacobina Charlotta Munsterhjelm kirjoittaa tällä päiväkirjansa aukeamalla tammikuun kuudesta ensimmäisestä päivästä vuosisadan vaihteessa vuonna 1800.

Kirjeet ja päiväkirjat olivat kaikkien silmille

Säätyläistyttö ei raapustanut salaisuuksia niin kuin teinityttö nykypäivänä tekisi. Kirjeillä ja päiväkirjoilla oli 1700-luvulla eri tehtäviä kuin nykypäivänä.

Kirjeitä luettiin ääneen, jolloin huhut sekä seurapiiri- ja perheuutiset levisivät. Nuoren tytön päiväkirja oli yli 200 vuotta sitten kirjoitusharjoitus, ei omien tunteiden ilmaisukanava.

Vainio-Korhosen mukaan vanhemmat sisaret tarkistivat Jacobina Charlottankin päiväkirjamerkintöjen oikeinkirjoituksen.

Vaikka aateliset olivat etuoikeutettu vähemmistö, vielä 200 vuotta sitten edes säätyläistytöt eivät käyneet koulua.

— Koulusivistys oli varattu vain kartanon pojille.

Tytöt opetettiin lukemaan ja kirjoittamaan kotona. Vainio-Korhosen mukaan 14-vuotiaanakin Jacobina Charlottan käsiala muistuttaa noin 7—8-vuotiaan suomalaislapsen käsialaa.

Tytöt oppivat ompelemaan

Tytöille opetettiin käsitöitä kehräämisestä vaatteiden ompeluun.

— Ainakin arkivaatteensa he tekivät itse.

Hienommat juhlapuvut, hatut ja ulkovaatteet valmisti esimerkiksi naimaton, iäkkäämpi säätyläisnainen tai leski. Miesten vaatteet teki räätäli.

— Tyypillinen käsityö oli pellavasta ommeltu aluspaita, tai sitten ommeltiin nenäliinoja ja erilaisia asusteita. Villa- ja puuvillasukat kuluivat nopeasti puhki, joten niitä kudottiin jatkuvasti.

Naisväki kirjaili kankaita silkkilangalla tai ompeli niihin huippumuodikkaita paljetteja.

— Naisen puku oli valkoinen, yksinkertainen, pellavainen empirepuku. Sitä vasten paljetein koristeltu laukku tai vyö näytti upealta.

Poikilo-museot

Emilie af Forselles tyttäriensä Bertan ja Marian kanssa Myllylän kartanon kuistilla 1880-luvulla. Myllylän kartano perustettiin, kun Oskar af Forselles osti puolet Villikkalan tilasta veljeltään Fredrikiltä vuonna 1864. Kuvan päärakennus valmistui vuonna 1865.
Emilie af Forselles tyttäriensä Bertan ja Marian kanssa Myllylän kartanon kuistilla 1880-luvulla. Myllylän kartano perustettiin, kun Oskar af Forselles osti puolet Villikkalan tilasta veljeltään Fredrikiltä vuonna 1864. Kuvan päärakennus valmistui vuonna 1865.

Kahvia juotiin hetki salaa

Kartanossa järjestettiin paljon juhlia, kuten häitä ja hautajaisia. Jokaisen aatelistytön oli osattava tanssia.

— Tanssit olivat monimutkaisia yhteistansseja, joissa oli parinvaihtoa ja kieppumista sinne tänne. Valssi oli uusi muotitanssi.

Lapset olivat joissakin asioissa kuin pieniä aikuisia. He saivat tanssia juhlissa aamuun asti ja joivat päivällispöydässä viiniä.

Väkevät viinat tosin oli varattu miehille.

— Jacobina Charlotta kuvaa päiväkirjassa isoäitinsä hautajaisia. Häntä 22 vuotta vanhempi veli Anders kokosi miespuoliset hautajaisvieraat omaan kamariinsa, jossa ryypiskeltiin yötä myöten.

Arkinen juoma oli alkoholiton, käyttämällä valmistettu kotikalja tai marjamehu; vedessä saattoi piillä taudinaiheuttajia, joita ei vielä osattu poistaa keittämällä. Maitoa sai vain kesäisin, ja siitä valmistettiin voita ja juustoja.

Ruotsin valtakunnassa, johon Suomi kuului, oli kahvinkäyttökielto vuosina 1799—1808. Kalliin tuontitavaran ostamista pidettiin valtakunnan varojen tuhlaamisena.

Silti kahvia juotiin — yhteisenä salaisuutena.

— Jacobina ei paljastanut sitä päiväkirjassakaan suoraan vaan sanoi, että joimme tänään ruskeaa.

Poikilo-museot

Sippolan hovin puutarhurin Johan Nilssonin pianosali Rauhalan talossa on kuvattu vuonna 1912. Kuvassa ovat puutarhurin lapset Carl ja Elisabeth Nilsson. Puutarhurit olivat arvostettuja ammattilaisia, joita houkuteltiin kartanoihin ulkomaita myöten.
Sippolan hovin puutarhurin Johan Nilssonin pianosali Rauhalan talossa on kuvattu vuonna 1912. Kuvassa ovat puutarhurin lapset Carl ja Elisabeth Nilsson. Puutarhurit olivat arvostettuja ammattilaisia, joita houkuteltiin kartanoihin ulkomaita myöten.

Naisväen tehtävä oli seurustelu

Kartanon tyttöjen ei tarvinnut opetella kotitöitä, mutta sosiaalisia taitoja arvostettiin.

— Naisen tuli olla sosiaalinen ja verkostoitunut. Nykypäivänä koulu lohkaisee ison osan nuorten tyttöjen ajasta, aiemmin se käytettiin seurusteluun ja yhdessäoloon.

Kartanon arkeen kuului, että joku oli jatkuvasti kylässä, ja herrasväki myös vieraili ahkerasti tuttaviensa luona, joskus viikkoja kerrallaan.

— Se on ollut melkoista hotellitoimintaa.

Kartanon emännän tehtävä oli organisoida talous toimivaksi. Tehtävä ei ollut yksinkertainen, koska talot olivat omavaraisia.

Palveluskuntaa tarvittiin paljon. Esimerkiksi Hämeenkylän kartanossa puutarhoja oli kaksi. Niissä kasvoi vihanneksia, marjapensaita ja 80 hedelmäpuuta. Pihapiirissä oli navetan, sikalan, tallin ja monien muiden rakennusten lisäksi oma tilansa oluenpanoa ja viinankeittoa varten.

Tiivistä rinnakkaiseloa säädystä huolimatta

Vainio-Korhonen yllättyi, kun hän tutki Jacobina Charlottan päiväkirjaa. Herras- ja palvelusväki asuivat erillisissä tiloissa, mutta etenkin naiset elivät käytännön arjessa tiiviisti rinnakkain.

Ei siis kuten Downton Abbeyssa.

Naiset ja etenkin lapset kävivät yhdessä marja- ja sienimetsässä. Perheen tytöt piipahtivat keittiössä leipomassa jouluna piparkakkuja.

Vaikka työsuhde päättyi, kun palvelija meni naimisiin, hänen luonaan vierailtiin ahkerasti, esimerkiksi tervehtimässä syntyneitä lapsia.

Jacobina Charlotta asui samassa kammarissa neljän sisarensa kanssa. He laittoivat toistensa hiukset, vain perheen äiti sai pukeutumisapua.

— 1700-luvulla ihmiset eivät kaivanneet samalla tavalla intiimiä tilaa. Oli mukavaa, kun oltiin yhdessä aamusta iltaan. He olisivat varmaan ahdistuneet, jos olisivat joutuneet sulkeutumaan yksin huoneeseensa.

Katja Juurikko

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun restaurointiopiskelijat Christina Henelius ja Satu Manninen koristemaalaavat kustavilaistyylistä makuuhuonetta Kartanoiden Kouvola -näyttelyä varten. Ensi viikolla avautuvassa näyttelyssä on huomioitu erityisesti lapsiperheet.
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun restaurointiopiskelijat Christina Henelius ja Satu Manninen koristemaalaavat kustavilaistyylistä makuuhuonetta Kartanoiden Kouvola -näyttelyä varten. Ensi viikolla avautuvassa näyttelyssä on huomioitu erityisesti lapsiperheet.

Lapsiperheiden näyttely

Kouvola-talon puistossa alkaa ensi viikolla kummitella. Menneiden aikojen ihmiset heräävät eloon Alexander Reichsteinin valoveistoksina.

Pimeässä aavemaisina hohtavat hahmot ovat valoa heijastavaa teräslankaa teossarjasta He olivat täällä. Veistokset ovat osa kaupunginmuseon uutta näyttelyä. Ne viivähtävät ulkona kaksi viikkoa.

Saman sarjan osia nähdään sisätiloissa kahden vuoden ajan.

— Taiteilija on tehnyt sarjaan meitä varten kaksi uutta hahmoa, jotka liittyvät kartanoiden kummitustarinoihin, näyttelyn amanuenssi Hanna Kaivonurmi kertoo.

Kartanoiden Kouvola -näyttelyssä liihottelee esimerkiksi Anjalan kartanon harmaa rouva.

Katja Juurikko

Kartanoiden Kouvola -näyttelyssä on neljä kartanohuonetta eri aikakausilta.
Kartanoiden Kouvola -näyttelyssä on neljä kartanohuonetta eri aikakausilta.

Toiminnallisuutta ja leikkikaluja

Erityisesti lapsille ja perheille rakennetussa näyttelyssä on Jacobina Charlotta Munsterhjelmin päiväkirjaan pohjautuva lastenpolku ja toimintapisteitä.

— Niissä saa vetää lipun salkoon tai pääsee veivaamaan kampikirnua.

Lasten omassa leikkitilassa voi muun muassa piirtää. Esillä on lasten leikkikaluja.

Näyttely esittelee yli 20 kartanoa Kouvolan seudulta. Tällä hetkellä yleisölle avoimia ovat Moision ja Anjalan kartanot, suurin osa on yksityiskoteja.

Näyttelyyn on rakennettu neljä huonetta eri aikakausilta.

Esillä on oikeista kartanoista tuotuja ja muita aikakauden esineitä ja vaatteita, kuten hääpukuja ja univormuja. Valokuvia on paljon.

Museovirasto on lainannut Kouvolaan esineitä esimerkiksi Wrede-suvulta.

Kartanoiden Kouvola -näyttely on Poikilossa vuoden 2021 lokakuuhun saakka. He olivat täällä -teossarjan valoveistoksia voi nähdä Kouvola-talon puistossa 28.11.—8.12.

Nuoren tytön päiväkirja

Alkuperäistä, ruotsiksi kirjoitettua päiväkirjaa säilytetään Svenska litteratursällskapetin arkistossa.

Se saadaan lainaksi Kartanoiden Kouvola -näyttelyä varten ensi kesänä.

Poikilo-museot julkaisee ensi vuonna päiväkirjasta Kirsi-Vainio Korhosen suomennoksen.

Oikaisu: Johan Nilssonin pianosali -kuvasta korjattu useampi asiavirhe.

Luetuimmat