Ämmien hauskuuttaminen pitää lörpöttäjä Maria Abramovan minäkuvan kirkkaana — Inkeriläisaktiivin runoista löytyy myös haikeutta: ”Ei maata, ei kieltä, ei kansaa"

Maria Abramovalle lörpötysten kirjoittaminen ja esittäminen on tärkeää, aivan kuten sosiaaliset taidot ovat tärkeitä karjalaisille ja inkeriläisille.

Kati Pullinen

Maria Abramovan (oikealla) lisäksi hänen tyttärensä Annaliisa Abramova vaalii inkeriläisiä perinteitä.
Maria Abramovan (oikealla) lisäksi hänen tyttärensä Annaliisa Abramova vaalii inkeriläisiä perinteitä.

Sanalla lörpöttely on suomen kielessä hieman ikävä kaiku, mutta inkeriläisittäin ajateltuna lörpöttelyyn kannattaa suorastaan pyrkiä.

Inkeriläisessä kansanperinteessä lörpöttely tarkoittaa höpöttelyä, runoilua sekä tarinaniskemistä asiasta ja sen vierestä. Inkeriläinen Mari Abramova on siinä hyvä.

Paremmin nimellä Maria tunnettu Abramova kertoo lörpöttelyn olevan mukavaa ajanvietettä.

— Lörpötys on metka, naurettava juttu. Se syntyy, kun kaksi akkaa alkaa luatimaa (puhumaan, toim.huom.). Lörpötys voi olla asiaa tai joutavuutta, Abramova kertoo.

Hän lörpöttää Inkerin murteella, joka on hänelle äidinkieli. Suomenkielisen on helppo seurata lörpötystä, vaikka kaikki sanat eivät avautuisikaan.

Karjalaisille ja inkeriläisille sosiaaliset taidot ovat tärkeitä. Lörpöttämisen taitoa arvostetaan. — Maria Abramova

Virossa Tartossa asuva Abramova kuuluu Inkeri-seuran perustajiin ja hän oli ensimmäisiä ihmisiä, jotka käynnistivät inkeriläisen kulttuuritoiminnan Viron itsenäistymisen uudelleensoitossa vuonna 1988.

Abramova on inkeriläisaktiivi, ja lörpöttelee estradien ulkopuolella inkeriläisseuransa ”ämmämummojen” iloksi. Myös ämmä-sanalla on inkeriläisittäin myönteinen merkitys.

— Vanhat ämmät mielellään kuuntelevat minnuu. Haluan olla hauska ja saada ihmisiä hyvälle tuulelle.

Inkeriläisen kulttuurin ja identiteetin vaalimista

Abramovalle lörpötysten kirjoittaminen ja esittäminen on tärkeää minuuden vaalimista.

— Tämä on minun identiteettini. Karjalaisille ja inkeriläisille sosiaaliset taidot ovat tärkeitä. Lörpöttämisen taitoa arvostetaan.

Abramova esiintyi kesällä ensimmäistä kertaa inkeriläisten kansallislaulun säveltäjän, Mooses Putron, kotitalolla Taipalsaaren Leväsessä.

Hänen mukanaan oli folkloristinen Röntyskät-ryhmä, joka esittää tanhuja ja lauluja.

Naisista koostuvaan ryhmään kuuluvat myös Abramova sekä tämän Annaliisa-tytär.

Abramovan mukaan tytär on yksi harvoista nuorista Virossa, jotka vaalivat inkeriläisiä perinteitä.

Röntysköissä esiintyvän Virve Maikin ja Abramovan mukaan Tarton Inkeri-seuraan kuuluu noin 90 jäsentä, joista noin puolet osallistuu aktiivisesti seuran toimintaan.

Inkeriläinen kulttuuri hiipuu

Abramova muutti Viroon lapsena inkeriläisten vanhempiensa lähdettyä Petroskoista. Abramovan juurista kertoo esiintyessä päällä oleva kansallispuku, joka on hänen äitinsä kotiseudulta Tuutarista.

Abramovaa surettaa inkeriläisen kulttuurin hiipuminen. Hauskuuttajan runoista löytyy myös haikeutta.

— Inkeriläisyys häviää. Ei maata, ei kieltä, ei kansaa, hän toteaa.

— Valitettavasti on näin. Mutta eletään tällä hetkellä ja ollaan näin, hän lisää surullisen hymyn takaa.

Tietoa Inkeri-seuran toiminnasta osoitteessa inkeri.fi.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset

Kommentoidut