Levyarvio: Lasten Hautausmaa tarjoilee kolmannella levyllään synkkiä iskelmiä

Lasten Hautausmaa: III. Svart 2018.

Levyarvio: Lasten Hautausmaa tarjoilee kolmannella levyllään synkkiä iskelmiä

Jos Lasten Hautausmaan kakkoslevy kuulosti jossain määrin raakileelta tai jopa väkinäiseltä, on kouvolalaisbändin kolmas julkaisu hiotumpi ja vapautuneempi kokonaisuus. Bändi kääntää klassisen ”vaikean kolmannen levyn” kirouksen edukseen.

Levyn soundi on edelleenkin pelkistetty ja biisit totutun melankolisia. Kosketinsoittimet ovat aikaisempaa isomassa osassa, ja se vie bändin soundia vieläkin iskelmällisempään suuntaan, lähemmäs todellista valtavirtaa. Mahtaako se olla biisintekijä Tuomo Mannosen tarkoituksenakin?

Lasten Hautausmaa ei tee levyllä mitään eri tavalla kuin aikaisemmin.

Teksteissäkin Lasten Hautausmaa turvaa tuttuihin elementteihin, eikä suupieliä edelleenkään venytetä edes väkinäiseen hymyyn. Levyn lyriikoissa liikkuvat muun muassa Stephen Kingin Langolieerit, Tove Janssonin sota-ajan seikkailut ja Varsovan piiritys.

Levylle on taltioitu myös yksi lainabiisi, Maan äiti. Kristiina Vaaran kanssa kappaleessa duetoi Markus Tukia. Biisin päätekijä Tukia on tuttu kouvolalaisesta Barefoot Brothers -yhtyeestä.

Kappale on parikymmentä vuotta vanha, mutta saa ensiesityksensä vasta nyt. Lopputulos on varsin onnistunut, ja sen pohjalta voisi leikitellä idealla, että Tukia laulaisi joskus muulloinkin Suomen kielellä. Kenties jopa Barefoot Brothersin kanssa.

Lasten Hautausmaa ei tee levyllä mitään eri tavalla kuin aikaisemmin. Pikemminkin biisit kuulostavat niin tutun turvallisilta, että fanit tuskin pettyvät ja kääntävät ihan herkästi selkäänsä yhtyeelle. Melankolialle on tässä maassa aina kuuntelijansa.

Hyvää: ”Vaikea kolmas levy” olikin Lasten Hautausmaalle helppo.

Huonoa: Sävellykset ja melodiat kuulostavat osin vähän liiankin tutuilta.

Erityistä: Kouvolalaisen Barefoot Brothersin Markus Tukia duetoi Kristiina Vaaran kanssa 20 vuotta sitten säveltämässään Maan äiti -kappaleessa.