SuosittelemmeKouvolalaiset kauppiaat turvasivat lähilihan saannin ostamalla teurastamon

Konsertti: Viulutaituri Itamar Zorman vakuutti kaikilla osa-alueilla — Kymi Sinfonietta tarjosi nautittavan illan

Kymi Sinfonietta: Vuodenajat ympäri maailmaa. Johtajana Andres Mustonen. Solistina Itamar Zorman, viulu. Kuusankoskitalon Kuusaa-sali 24.1.

Kimmo Seppälä

Kapellimestari Andres Mustonen ja viulisti Itamar Zorman järjestivät melkoista kuultavaa Kymi Sinfoniettan konsertissa.
Kapellimestari Andres Mustonen ja viulisti Itamar Zorman järjestivät melkoista kuultavaa Kymi Sinfoniettan konsertissa.

Haydnin Sinfonian nro 92 tulkinta: luontevasti profiloidut teemat, seesteiset tempot, ei juurikaan sormella osoittelevia oikkuja, orkesterin sointi raikas ja puhdas.

Andres Mustonenko johti näin?

Piazzollan Syksy Buenos Airesissa tangorytmeineen ja vihlovan alakuloisine teemoineen oli sähköistävä.

No, ylimääräisenä kuultu Kultainen Jerusalem osoitti, että hän edelleen osaa nyppiä legatolinjan rikki, mutta Haydn sai nyt tällä kertaa tällaisen rypistelemättömän tulkinnan, johon ei jäänyt kaipaamaan oikeastaan muuta kuin lisäsäihkyä.

Illan uusi solistituttavuus, israelilaisviulisti Itamar Zorman herätti kunnioitusta soittonsa kaikilla osa-alueilla. Hän ratkoi tekniset pulmat vaivattomasti, puski melodioihin tuhtia ilmaisua ja rakenteli musiikkia intensiivisesti. Ihailin aivan erityisesti joidenkin moniäänisten kohtien sointia ja selkeyttä.

Solistiohjelmisto oli mielenkiintoinen: vuodenaikoja lähtökohtanaan käyttäviä teoksia erilaisilta säveltäjiltä eri puolilta maapalloa. Kuultiin sielunmaisemia vuodenaikojen vaatteisiin pukeutuneina.

Eugéne Ysaÿen Talvilaulu ei sisältänyt niinkään jäisiä sointeja kuin tummia varjoja ja sisäistä talvea valittavien melodiakulkujen muodossa. Esitys tavoitti nämä tuskaiset tunnot hienosti.

Vivaldin Kevät sai loistavan värikkään tulkinnan, jossa oli hauskoja oivalluksia. Tässä Mustonen liitti orkesterin erityisen näppärästi solistiosuuteen.

Piazzollan Syksy Buenos Airesissa tangorytmeineen ja vihlovan alakuloisine teemoineen oli sähköistävä.

Rodrigon Kesäkonsertto oli illan tyhjänpäiväisin teos, mutta antoi solistille mahdollisuuden näyttää taituruuttaan. Ja kyllähän viimeisen osan banaali renkutus loi uskottavan mielikuvan kesäkarkeloista.

Kaikkiaan oikein nautittava ilta.

Hyvää: Hieno solisti, kiinnostava ohjelmaidea.

Huonoa: Rodrigon melko mitätön teos.

Erityistä: Solisti lavalla 2/3 konsertin soivasta kestosta.

Uusimmat uutiset