Kommentti: Kuusaal vössitään, mulastaan, rypästään ja jou'utaan Mäelle – Paikallinen murhajärjestelmä on mittaustapa vertaansa vailla

Sini Juutilainen

Kommentti: Kuusaal vössitään, mulastaan, rypästään ja jou'utaan Mäelle – Paikallinen murhajärjestelmä on mittaustapa vertaansa vailla

Miä oon oppinu rakastamaa Kuusaan murrettah. Helppoo se ei oo ollu, ku viäl teini-ikäseen pi'in miukumist jotenki noloon. Yritin opetella määkimää, mut kylhän ne kaverit aina huamas, ku liikaa yritti.

"Vittuuks siin yrität puhuu hianost. Se on miä eikä mikää mä."

Mut sit, ku Kuusaan lukios väiteltii pihal Kouvolast tulleitten luokkakavereitten kaa, et oks uimahallis vippari vai vimppari, ni siit se kai lähti. Tajusin, et meil o iha oma oikee murre, jota kannattaa vaalii.

Puhuttu kiäli vaikuttaa hirveest siihem, miten ihmiij jäsentää maailmaa. Ja ympäröivä maailma jäsentää kiältä.

Ei kukaa muu ku kuusaalain tajuu, mitä on, ku vaik veetää Rataskil murhaa lekuu. Tai et mitä se pitää sisällää.

Et toi anekdootti ees aukee, pitää tiätää, et pualelle Kuusaan nuarii Rataski eli vanha ratapenkka o yhteys ulkomaailmaa. Sitä pitkim pääsee Rekolast, Voikkaalt ja Piliksest keskustaa. Sitä pitkim mennää kouluu.

Pitää tiätää, et Rataski on pitkä suara puitten keskel. Sen verram pelottava ja syrjäs, et siäl voi vaik saaha turpaasa, ellei veä murhaa lekuu. Ja kaveri otetaa toki kakspäälle kyytii, vaik ois lutot kumit, ettei se saa pataasa.

Murreknopin takaan on iha oikee eletty elämä. Piänen teollisuuspaikkakunnan keskusaukion porttikongien muisto elää niis.

Niis kuuluu vuosikymmenien kaiut nuorison elämäst sähköpylväitten ja tehtaam piippujev varjos. Niis kaikuu Kuusaan sillan ja Pitkäsen lipan al sateensuajas viätetyt kesäillat. Murtees kuuluu nuorisoporukoiden läpänheitto autiotalois talvipakkasil.

Miä aattelen, et murre on melkein ku toinen kiäli. Ku puhuu kuusaata, näkee maailman iha eri valos. Vähä kaurismäkeläisemmin, vähä mustavalkoisemmin.

Ja aattelen, et jos hallitsee useit suamenkiälen muotoi, on ilmasuvoimaltaa paljo vahvempi ku vaa yleiskiälen taitaja. Ymmärtää enemmäh.

Murre o myäs tunnetta ja yhteekuuluvuutta. Piilotettui merkityksii.

Monille kuusaalain ja koko kymenlaaksolain puhetapa tuntuu tylylt ja viaraalt. Ei vaa yleiskiälest poikkeavat sanat, vaa se, miten sanoi käytetää.

Maattii esimerkiks yks ilta pualison kaa sohval telkkarii kattoos. Se katto minuu pitkää hiljaa. Kysyin, et mitä siä katot. Pualiso vastas, et: "No sinuu."

No miä sanoin sille, et kylhän miä nään, et siä minuu katot, mut mitä siä niinku aattelit, ku katoit.

Ku puhuu kuusaata, näkee maailman iha eri valos. Vähä kaurismäkeläisemmin, vähä mustavalkoisemmin.

Pualiso oli hetken hiljaa ja totes, et: "Oisit vaa heti kysyny, et vittuuks siin kyyläät"?

Lyhyisii tokasuihi sisältyy hirveest merkityksii. Otetaa vaik murremagneettien teksti: "Haluutsiä turpaas?" Jossei tiiä paremmin, niin siin näkee hassun kohteliaan kysymyksen ouost asiast.

Jos tuntee murteen ja näkee lauseen taakke, näkee siin vakavav varotuksen tilanteest, jota haluu välttää kaikin keinoin.

Tollasen kysymyksen esittäjää on ärsytetty siihe pisteesee, et on parempi jättää yölliin lihis tilaamatta ja siirtyy nakkarilt suoraa taksijonoo. Ja toivoo, ettei kysymyksen esittäjä tuu peräs.

Kahen sanan taakse piirtyy kokonain kohtaus kotimaisest elokuvast.

Monet meiäm murteen ominaispiirteet liittyy vähä ikävii asioihi. "Olin vössimäs pimppoi, sit rypäsin, ryllin, kaatusin, lopult mulasin ja jou'uin Mäelle."

"Tuppa Kuusaalle" ei todellakaa oo iloin tervetulotoivotus. Alkuperäsev versiol loppu kuuluu nimittäih: "Tuppa Kuusaalle, ni saat turpaas."

Asioit kuvataa irvokkaan liioittelevast murhan hianoiks. Vois jopa sanoo, et meil ei oo mittana metrijärjestelmää vaa murhajärjestelmä.

Väkee voi olla murhast, puu voi olla murhan korkee, miä voin olla murhain iloin, juhlat saattoivat olla ihan murhat. Mut risa mopo ei oo murhan huano vaa ihan sura.

Ja numerot. Ootteko huamannu, et nekää ei oo samat ku muil? Tääl lasketaa: "Kaakasi, kaaysi, kolket, kolketyks, kolkäätkaks, kolkätkol...nelkät!"

Mut om meil murtees ihaniikii asioit. Niiku, että tääl on sinikäsii ja minikäsii sekä sintonikkei ja mintonikkei.

Kuusaal on jopa ihan oma teonsana toisen kaa olemiselle. Lukion ruotsinopettaja kerto aikanaa, et ei Kuusaalle muutettuaa aluks ymmärtäny, mikä paikkakuntalain outo harrastus on sinkaamiin.

Kassajonos eellä oleva miäs oli kysyny toiselt, et: "Tuleeks Virtain tänää sinkaa?"

Et semmottist. Mut eihän siin sit mitää.

Kirjoittaja yritti saada pitkän sukunimen takia luottokorttiin nimeksi lyhennelmänä Lihvoin-Hiatakallio siinä kuitenkaan onnistumatta.

Aiheet

Krista Lihvonen-Hietakallio

Krista Lihvonen-Hietakallio