Kirja-arvio: Hurja ja hiomaton vampyyrisaaga

Anu Kuusenoksa: Prinssi jolla ei ollut sydäntä. 544 sivua. Scarabe Kustannus 2017.

”Vampyyrien sielu, heidän minuutensa asui heidän veressään. (…) Veri oli se, joka heitä hallitsi, ja jokainen vampyyri, verilinjalla ylimpinä olevia lukuun ottamatta, olivat itseään korkeamman vallan alla.”

Ummeljokelaisen Anu Kuusenoksan esikoisteos Prinssi jolla ei ollut sydäntä on kunnianhimoinen aloitus laajalle vampyyritrilogialle.

Kertomus kasvaa liki tolkienmaisiin mittoihin.

Päähenkilö, kirjan alussa 13-vuotias suomalaistyttö Aurora, joutuu osaksi kahden verilinjan, Amirin ja Faridin, välistä vuosituhantista kamppailua. Oppaanaan hänellä on Judas, verilinjojen ulkopuolinen vampyyri.

 

L.J. Smithin (Vampyyripäiväkirjat) ja Stephenie Meyerin (Houkutus — Twilight) suosittujen kirjasarjojen ja niiden filmatisointien myötä vampyyrigenre on viime vuosina profiloitunut ennen kaikkea nuorisoviihteeksi.

Kuusenoksan kohdeyleisö on kuitenkin vanhempaa. Täysi-ikäiseksi vartuttuaan Aurora tempautuu vauhdilla vampyyrien öiseen maailmaan, jota värittävät seksi, päihteet ja väkivalta.

 

Kuusenoksa onnistuu taitavasti kasvattamaan tarinaa kirjan edetessä.

Auroran perheen piiristä kertomus kasvaa liki tolkienmaisiin mittoihin kuvaten ikiaikaisten verilinjojen keskinäisiä juonitteluja, taisteluita ja sovitusta. Myös tarinan hahmot, olivat he sitten ihmisiä tai vampyyreja, saavat matkan varrella uusia sävyjä.

Lukunautintoa kuitenkin latistaa tietty viimeistelemättömyys. Kirja olisi kaivannut napakkaa kustannustoimittajaa. Jatko-osissa kerronnan tiivistäminen, rakenteen huolellisempi jäsentely ja kielellisten kliseiden karsiminen voivat tarjota lukijalle vieläkin verevämmän lukukokemuksen. | Mika Rissanen

 

Hyvää: Moniulotteiset henkilöhahmot.

Huonoa: Suuret linjat jäävät yksityiskohtien runsauden varjoon.

Erityistä: Graafikko Antti Tahvanainen on suunnitellut kirjan kannet ja verkkosivujen verkkosivujen (www.aurorantarina.fi) ilmeen XAMK:n opinnäytetyönään.