Taiteen kultakauden supertähdet saapuivat Kouvola-taloon, kiitos edesmenneen suurliikemiehen – "Tällaisten nimien saaminen museoon ei ole jokapäiväistä"

Kuvataide: Kouvolan taidemuseossa esillä olevan näyttelyn teokset kuvastavat niiden kerääjää Emil Aaltosta.

Katja Juurikko

Emil Aaltosen taidekokoelma koostuu pääosin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun suomalaisen taiteen merkkiteoksista. Lisäksi siihen kuuluu vanhempaa eurooppalaista taidetta. Poikilo-museoiden intendentin Mari Lehtosalon ja Emil Aaltosen museon johtajan Mika Törmän takana on Ferdinand von Wrightin maalaus Näköala Leväsen maanviljelyskoulusta (1884).
Emil Aaltosen taidekokoelma koostuu pääosin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun suomalaisen taiteen merkkiteoksista. Lisäksi siihen kuuluu vanhempaa eurooppalaista taidetta. Poikilo-museoiden intendentin Mari Lehtosalon ja Emil Aaltosen museon johtajan Mika Törmän takana on Ferdinand von Wrightin maalaus Näköala Leväsen maanviljelyskoulusta (1884).

Kouvolan Poikilo-museoiden intendentti Mari Lehtosalo myöntää, että viime viikot ovat olleet niin sanotusti kuumottavia.

Hän on availlut huolellisesti pakattuja laatikoita, jotka ovat saapuneet Kouvolaan Vaasasta.

– Herranjestas, en ollut koskaan ennen koskenut Helene Schjerfbeckin maalaukseen, Lehtosalo kertoo.

Laatikoista on paljastunut maalauksia myös muun muassa Albert Edelfeltiltä, Akseli Gallen-Kallelalta, Pekka Haloselta, Hugo Simbergiltä, Venny Soldan-Brofeldtilta ja Maria Wiikiltä. Töistä suurikokoisin on lähtöisin Ferdinand von Wrightin siveltimestä.

– Tällaisten nimien saaminen oikeastaan mihin tahansa museoon ei ole jokapäiväistä.

Se, että Suomen taiteen kultakauden teoksia nähdään nyt Kouvolassa, on pohjimmiltaan suurliikemies Emil Aaltosen (1869–1949) ansiota.

Katja Juurikko

Liikemies, vuorineuvos Emil Aaltosen (1869–1949) ikuisti muotokuvaan Antti Favén vuonna 1935.
Liikemies, vuorineuvos Emil Aaltosen (1869–1949) ikuisti muotokuvaan Antti Favén vuonna 1935.

Suurta menestystä ja surua

Aaltonen eli elämän, joka on kuin elokuvasta.

Rutiköyhä torpparin poika halusi sepäksi. Hän oli tehtävään kuitenkin liian hento, joten äiti saatteli teinipoikansa suutarin oppiin.

Poika oli fiksu, säästäväinen ja tavoitteellinen. Nuori suutarimestari perusti oman verstaan ja kiinnostui pian koneista. Hän hankki amerikkalaisia laitteita ja otti ne käyttöön ensimmäisessä kenkätehtaassaan Hattulassa.

Kun tulipalo tuhosi sen, nuorukainen lähti Tampereelle perustaakseen vielä suuremman tehtaan. Sitten hän hankki omistukseensa muita tehtaita, jotka yhdistyivät Aaltosen Kenkätehdas oy:ksi.

Liikemiehellä oli sormensa pelissä suuromistajana myös muovituotteistaan tunnetussa Sarvis oy:ssä ja konepaja Lokomo oy:ssä.

Kaiken menestyksensä keskellä Aaltonen suri. Hän oli joutunut saattamaan hautaan vaimonsa ja kaksi neljästä tyttärestään. Yksinhuoltajaisä ei koskaan mennyt uusiin naimisiin.

– Hän muisteli vanhalla ikää, että elämä ja Jumala ovat häntä koetelleet, sanoo Emil Aaltosen museon johtaja Mika Törmä.

Katja Juurikko

Akseli Gallen-Kallela: Suonsilmä (1908).
Akseli Gallen-Kallela: Suonsilmä (1908).

Kotimuseossa peruskorjaus

Tampereella sijaitseva museo vaalii liikemiehen taideperintöä.

Törmä sanoo Aaltosen uskoneen, että kuvataide virittää ihmisen sielun hyvään tilaan. Aaltonen aloitti oman taidekokoelman keräämisen 1910-luvulla.

Hän oli torppariperheestä ja toinen jalka aina työväen puolella. — Mika Törmä

Kokoelma kasvoi 250 teoksen laajuiseksi ja yhdeksi Suomen merkittävimmistä yksityiskokoelmista. Aaltosen kuoleman jälkeen se hajaantui muun muassa jälkeläisille ja Tampereen taideyhdistykselle.

Katja Juurikko

Maria Wiik: Nainen ja päivänvarjo (1886).
Maria Wiik: Nainen ja päivänvarjo (1886).

Emil Aaltosen museolle nykyään kuuluvista töistä 64 on Kouvolassa lainassa tammikuulle saakka. Tuolloin valmistuu tamperelaismuseon eli lähes satavuotiaan Pyynikinlinnan kiinteistön peruskorjaus. Pyynikinlinna oli myös Aaltosen koti.

Teokset ovat ennen Kouvolaa olleet lainanäyttelynä esillä Vaasassa Tikanojan taidekodissa.

Katja Juurikko

Helene Schjerfbeck: Nuori tyttö (1870-luvun loppu).
Helene Schjerfbeck: Nuori tyttö (1870-luvun loppu).

Toinen jalka aina työväen puolella

Aaltonen oli kouluja käymätön mies mutta intohimoinen lukija – ja vannoutunut fennomaani. Lempikirjailija oli Aleksis Kivi.

– Itse hän piti yllä suomalaisuutta omalla tavallaan, teollisuudessa, Törmä sanoo.

Aaltonen oli sitä mieltä, että kasvava taloudellinen hyvinvointi on mahdollista vain siellä, missä kansallinen kulttuuri on korkealla tasolla. Hän tuki avokätisesti suomalaista kulttuuria ja perusti nimeään kantavan säätiön lahjoittaakseen osan työnsä tuotosta suomenkielisen tieteen tukemiseen.

Museonjohtajan mukaan Aaltosen taidekokoelma kuvastaa hyvin kerääjäänsä. Se käsittää perinteisiä, suomalaisia maisemateoksia, uskonnollisia aiheita ja myös kuvauksia tavallisesta kansasta.

– Hänhän oli torppariperheestä ja toinen jalka aina työväen puolella.

Katja Juurikko

Albert Edelfelt: Torpan tyttö (1898).
Albert Edelfelt: Torpan tyttö (1898).

Madonna itkee

Kouvolan-näyttely on rakennettu teemoittain.

Kierros alkaa maisemista, joista ensimmäisinä tulevat vastaan Gallen-Kallelan kaksi teosta.

Toiselta seinustalta alkaa kavalkadi ihmisaiheita, kuten Aaltosen ja hänen tytärtensä muotokuvat sekä useita Edelfeltin töitä.

Katja Juurikko

Hugo Simberg: Lammastyttö (1913).
Hugo Simberg: Lammastyttö (1913).

Museon seuraavalla tasolla nähdään muun muassa paimenidylliä ja kansankuvausta ja yläkerrassa hengellisiä teoksia.

– Aaltonen oli hyvin uskonnollinen ihminen, Mari Lehtosalo sanoo.

Juuri yläkerrassa on esillä yksi Lehtosalon henkilökohtaisista suosikeista, Albert Edelfeltin madonnateos.

– Edelfelt on onnistunut saamaan pieneen teokseen suuruuden tunteen ja intensiivisyyttä. Sommitelma on yksinkertainen. Huomio kiinnittyy oleelliseen eli madonnan tunnetilaan.

Katja Juurikko

Albert Edelfelt: Madonna / Itkevä madonna (1897–98).
Albert Edelfelt: Madonna / Itkevä madonna (1897–98).

Kauneuden aarteita. Taidetta Emil Aaltosen museon kokoelmasta Kouvolan taidemuseossa Poikilossa 10.1.2021 saakka. Yleisöopastukset 7.10. ja 2.12. kello 17.

Näyttelyn taiteilijoita

Suomesta:

Fredrik Ahlstedt

Nina Ahlstedt

Gunnar Berndtson

Fanny Churberg

Carl Johan Danielson

Elin Danielson-Gambogi

Albert Edelfelt

Robert Wilhelm Ekman

Gabriel Enberg

Antti Favén

Akseli Gallen-Kallela

Pekka Halonen

Werner Holmberg

Eero Järnefelt

Alexander Lauréus

Hjalmar Munsterhjelm

Helene Schjerfbeck

Hugo Simberg

Venny Soldan-Brofeldt

Johannes Takanen

Woldemar Toppelius

Dora Wahlroos

Victor Westerholm

Maria Wiik

Ferdinand von Wright

Magnus von Wright

Victoria Åberg

Ranskasta: Francois Bonnet, Louis Jean François Lagrenée

Belgiasta: Ferdinand de Braekeleer, Eugene Verboeckhoven

Alankomaista: L. L. Louch, Philips Wouwerman

Italiasta: Francesco di Girolamo da Santacroce III, Giovanni Francesco Barbieri, Pietro della Vecchia