Teatteriarvio: Kouvolan teatterin joulushow säkenöi siunattua hulluutta

Kouvolan teatteri

Kouvolan teatterin ensembletyö on saumatonta. Koko Joulushow säihkyy lämpöä ja valoa, josta soisi mahdollisimman monen pääsevän osalliseksi.
Kouvolan teatterin ensembletyö on saumatonta. Koko Joulushow säihkyy lämpöä ja valoa, josta soisi mahdollisimman monen pääsevän osalliseksi.

Joulushow.

Käsikirjoitus Marja Davidsson, Petteri Hautala, Juha Hippi, Ilkka Kahri, Veli-Matti Karén, Sami Kosola, Satu Lemola, Nina Petelius-Lehto, Panu Poutanen, Annina Rubinstein, Satu Taalikainen, Topi Talasranta.

Ohjaus Tiina Luhtaniemi.

Koreografiat Annina Rubinstein, Henry Holopainen ja Heidi Viiru.

Musiikin sovitus ja toteutus Ilkka Kahri.

Lavastus Sanna Halme ja Esa Kurri

Valosuunnittelu Mia Jalerva

Äänisuunnittelu Kari Mitikka

Pukusuunnittelu Leena Peippo

Kampaukset ja maskeeraus Satu Linerva

Esiintyjät Veli-Matti Karén, Tommi Kekarainen, Sami Kosola, Satu Lemola, Nina Petelius-Lehto, Annina Rubinstein, Markus Waara, Tiina Winter, Henry Holopainen sekä tonttutanssissa lisäksi Anne Jokivirta, Leila Kosonen, Satu Linerva, Leena Peippo, Heidi Viiru.

Ensi-ilta Kouvolan teatterin suurella näyttämöllä 12.11., arvio kirjoitettu esityksen 13.11. pohjalta.

Valopäiden ja sähkökorkojen tuiketta

Revyy on naurua kyynelten läpi, kiteytti teatterin grand old man Aulis Ruostepuro aikoinaan. Mitäköhän sitten olisi show – naurua naurun läpi?

Ainakin se on valopäiden ja sähkökorkojen tuiketta koronasyksyn pimeyteen, mikäli Kouvolan teatterin Joulushown avajaisnumeroa on uskominen. Ja sitä tuiketta sitten riittääkin: sanallista, musiikillista, tanssillista, ja vielä visuaalista.

Meidän perheen teatteriin kriittisimmin suhtautuva henkilö oli ehtinyt jo pohjustaa Joulushow-kokemusta mainitsemalla, että viimevuotinen esitys oli kaikin puolin todella hyvä. Omasta puolestani voin todeta, että tilanne ei ole vuodessa muuttunut.

Showlle voisi myöntää laatutakuun: lippurahat takaisin, jos et viihdy, ja tuplamaksu, jos narraat, ettet nauttinut.

Herkkupalat seuraavat toistaan, eivät suinkaan tasapaksuna helminauhana vaan vaihtelevina kokkareina: on tonttutanssia ja laulavia pukkeja, edustava otos huumorin eri lajeihin viritettyä sketsiä, kuusen koristelua laulun säestyksellä – ja sitten, yllättäen Viktor Rydbergin sydämeenkäypä Tonttu-runo. Kun väliaika alkaa, olo on hämmentynyt: vastahan tämä alkoi!

Oma vitsinsä on siinäkin, että näyttämöllä kummittelee aiemmista näytelmistä tuttuja lavasteita, ja luultavasti tarkkasilmäisimmät tunnistavat nähneensä muissa produktioissa moniakin hepeneitä.

Toisseutulainenkin kokee osallisuutta

Koska kyseessä on Kouvola, voisi olettaa, että showssa iloteltaisiin paikallispolitiikan polttopisteillä. Varmaan niin tehdäänkin, mutta ympäri Suomen levittäytynyt kriisikuntaviirus tuottaa kaikkialla samantyyppisiä kunnallispoliitikkoja (tai toisinpäin). Siksi toisseutulainenkin kokee osallisuutta seuratessaan viettiensä viemien kylärakkien kokoontumista vaalipaneeliin.

Kenties Annina Rubinsteinin solistisen numeron sanat kertovat totuuden kouvolalaisten naisten olemuksesta – tai siitä, miten miehet heistä ajattelevat – , mutta ehdokas Retuperän klooneja löytyy kaikkialta.

Riemastuttavan terävätekstiset joulun perinteiden karikatyyrit, kuten koronapäivitetty Tiernapoikain esitys tai virkamieskielelle käännetty evankeliumi, todistavat, että teatterilla kynä on kotonaan muidenkin kuin työkseen kirjoittavien näpeissä.

Lasipullo-orkesterin helisevä joululaulutulkinta vetää vertoja illan muille, mahtaville musiikkiesityksille. Paitsi että Ilkka Kahrin lahja Eurovision laulukilpailujen ihailijoille, keski-ikäisen yleisön ihastuksesta mykistävä potpurri, vie kaikki pisteet kotiin ja saa vielä papukaijamerkin.

Hyvää: Jos kaipaatte vastalääkettä mustan talven ankeuteen, käykää katsomassa Joulushow!

Huonoa: Loppui liian nopeasti.

Erityistä: Oliko katulyhty My Fair Ladysta?

Luetuimmat