Kuusankosken teatterin Puhdistus huokuu naisvihaa: "Mikä tekee naisen kehon häpäisemisestä tietynlaisille miehille ansion"

Kuusankosken teatterin Puhdistus kertoo muustakin kuin sodan tai miehityksen raakuudesta.

Heidi Koskinen-Järvisalo

Entinen KGB-upseeri Lavrenti (Markku Heino, vasemmalla) ja mafian työrukkanen Pasa (Mikko Jyräs) aliarvioivat Heli Nikulan tulkitseman vanhan Aliiden voiman Kuusankosken teatterin vaikuttavassa uutuusnäytelmässä, Sofi Oksasen romaaniin perustuvassa Puhdistuksessa.
Entinen KGB-upseeri Lavrenti (Markku Heino, vasemmalla) ja mafian työrukkanen Pasa (Mikko Jyräs) aliarvioivat Heli Nikulan tulkitseman vanhan Aliiden voiman Kuusankosken teatterin vaikuttavassa uutuusnäytelmässä, Sofi Oksasen romaaniin perustuvassa Puhdistuksessa.

Kuusankosken teatterin tuore produktio, Sofi Oksasen tositapahtumia ja todellisia ihmiskohtaloita käsittelevään romaaniin perustuva Puhdistus on kunnianhimoinen ja äärimmäisen ajankohtainen draama. Se kytkeytyy paitsi vihapuheen vääristämään nettihuuteluun ja naisvihaan, myös syövän nopeudella leviävään pelkoon. Pelkoon, joka ruokkii pakkomiellettä veljeillä sen kanssa, jolla on valta – vaikka se valta pohjautuisikin alhaisuuteen, pahuuteen ja uhkailijoiden särkyneeseen psyykeen.

Valitettavasti demokratia ei ole suojassa, jos itse unohdamme tai emme edes tiedä, mitä tapahtui vain jokunen sukupolvi sitten.

Kuusankosken Puhdistus on hyvin tarinallinen ja jopa hivenen kirjallisen oloinen. Se liikkuu kahdella tasolla. Nuoren Aliiden (Elisa Heikkinen) ja hänen läheistensä kohtalon tarina sijoittuu Haapsalun lähistölle neuvostomiehityksen alkuaikoihin, jolloin metsäveljet taistelivat puna-armeijaa vastaan. Vanhan Aliiden (Heli Nikula) ja mafian uhriksi joutuneen Zaran (Milja Marttila) kohtaaminen tapahtuu neuvostomiehityksen murtumisen kaudella puolisen vuosisataa myöhemmin.

Ajalliset siirtymät tapahtuvat notkeasti; katsojalle kokonaisuuden seuraaminen on helppoa. Ensi-illassa jotkut kohtaukset etenkin ensimmäisellä puoliajalla laahustivat: mafiosojen bordellin tapahtumissa oli tarpeetonta pitkittämistä. Ironia ei välittynyt esim. Aliiden ja Zaran dialogissa, joka käsitteli neuvostolasten ihanteeksi nostettua ilmiantajapoika Pavelia tai kulakkien syntejä.

Heidi Koskinen-Järvisalo

Milja Marttila tulkitsee mafian raa'asti hyväksikäyttämää Zaraa, jonka sisintä raskauttanut vaietun menneisyyden taakka murtuu rajujen tapahtumien kautta. Nouseeko nöyryytetyn häpeästä kärsivä nainen?
Milja Marttila tulkitsee mafian raa'asti hyväksikäyttämää Zaraa, jonka sisintä raskauttanut vaietun menneisyyden taakka murtuu rajujen tapahtumien kautta. Nouseeko nöyryytetyn häpeästä kärsivä nainen?

Puhdistuksen pääosassa ovat naiset. Karolina Eklund-Vuorela pitää naiset keskiössä siksikin, että Heli Nikula ja nuorta Aliidea esittävä Elisa Heikkinen ovat tulkitsijoina ryhmän vahvimpia. Kun Zaran kohtalo paljastuu, paljastuu myös ajasta ja paikasta riippumaton, sukupolvesta toiseen periytyvä naisviha. On turha puhua pelkästään sodan tai miehityksen raakuudesta. On puhuttava huoramadonnakompleksia elättävästä naisiin ja naiseuteen kohdistuvasta vihasta, siitä, mikä tekee naisen kehon häpäisemisestä tietynlaisille miehille ansion.

Toki miestenkin tarinoita kerrotaan, mutta analyysit ovat ohuempia ja tulkinnat samoin. Nuoren Aliiden ja Hansin (Jyri Turunen) yhteistyöstä välittyy tunteiden kirjoa. Matti Olenius tekee Martinin monologissa selväksi, miten naiivi vallankumouksellisuus istutettiin lapsen mieleen.

Mervi Suvelan hyvällä tavalla tyypittelevä puvustus nostaa esiin roolihenkilöiden olemuksen. Elina Perälän lavastus huokuu ajan henkeä, sisäistä ja ulkoista ankeutta. Jyrki Kleimolan valaistus tukee ansiokkaasti ohjaajan näkemyksiä.

Kuusankoskelaisten Puhdistus koskettaa. Ajattelen, että harrastajateatterin vaikutus ulottuu koko sitä ympäröivään yhteisöön samalla, kun se ammentaa alueensa henkisestä ilmapiiristä. Näytelmävalinnoissa paljastuvat arvot ja asenteet; se, mistä nyt pitää keskustella.

Kuusankosken teatteri

Puhdistus

Ensi-ilta 7.2.2020

Sofi Oksanen: Puhdistus. Ohjaus Karolina Eklund-Vuorela. Valosuunnittelu Jyrki Kleimola, lavastus Elina Perälä, puvustus Meri Suvela. Rooleissa Heli Nikula, Milja Marttila, Elisa Heikkinen, Jyri Turunen, Matti Olenius, Mikko Jyräs, Markku Heino.

Hyvää ja huonoa

+ Ohjaajan sanoja lainaten ”Ettemme unohtaisi.”

- Joissakin kohtauksissa jännite ei synny tai kanna läpi, ja kokonaisuus löystyy.

Luetuimmat