Teatteriarvio: Suorasukaista poreilua Kuivalan nuorisoseurantalolla

Uusi Teatteri Utti: Kylpylä Happy End. Käsikirjoituksen sovitus Markku Hyvösen alkuperäisteoksen pohjalta Ilkka-Juhani Rostedt. Ohjaus Ilmo Ranne. Taustanauhat Aarni Ruuhimäki. Valot ja tekniikka Aarni Ruuhimäki, Topi Kleimola ja Johanna Kankala. Puvustus Marianne Vihervaara ja Ajan Ommel. Lavastus Uusi Teatteri Utti -työryhmä. Bändi Vesa Kesäniemi, Ilkka Kuittinen, Jyri Miettinen ja Miika Ahola. Ensi-ilta Kuivalan nuorisoseurantalolla 19.1.2018.

Ari Varima

Ilmo Rannen ohjaustyössä nähdään lavalla muun muassa Ari Hännikäinen (vasemmalta), Riku Myller, Topi Turkulainen ja Antti Niemi.

Kylpylä, jonka seinällä patsastelee posterissa jalkapallosuuruus Maradona. Virkistyskeidas, jossa vinhasti tärisevästä kuntohierontalaitteesta kokin puurokin hyötyy. Sellainen paikka on Kylpylä Happy End.

Kouvolan teatterin moniosaaja Ilmo Ranne on eläköidyttyään ohjannut Utin Uuteen Teatteriin kepeän ja tunteisiin vetoavan parituntisen näytöksen. Monenkirjavat ihmissuhteet, nettideittailu, raha ja väärinkäsitykset summaantuvat värikkäässä komediassa arvoiseensa loppuun, happy endiin.

Musiikilla, tanssilla ja puvustuksella on näytelmässä jalansijansa.

Esityksen peruspilari on toimitusjohtaja Savolainen, jonka roolissa Antti Niemi on miltei koko ajan näyttämöllä. Riku Myller esittää hänen julisteesta tutun pallosankarin mukaan nimettyä poikaansa. Monipuolinen Myller vakuuttaa myös tanssillisesti.

Henna Hännikäinen on internetin ihmeellisestä maailmasta kylpylän realiteetteihin asteleva Saara. Hännikäisessä asuu ilahduttavan luonteva komedienne, hoitolaitoksessa poreilee hänen myötään hyvinkin suorasukaisesti.

Musiikilla, tanssilla ja puvustuksella on näytelmässä jalansijansa. Perjantaisessa ensi-illassa solistien laulu kuitenkin osittain hukkui orkesterin voimalliseen soitantaan.

Yleisössä piti toisinaan pinnistellä saadakseen sanoista selvää.Toisaalta yllättävät musiikkivalinnat Nylon Beatistä tangoihin, Juha Tapiosta Leevi and the Leavingsiin, virkistivät ja toivat lohtua. Pinnistelystään huolimatta katsoja huomasi myötäelävänsä.

Runsaan roolituksensa (16) vuoksi näytelmän alkuosuus vaikutti tapahtuessaan hoputetulta esittäytymiskierrokselta. Ajan myötä roolit lunastivat paikkansa. Pirskahtelevan tarinan toiveikas loppu tarvitsi kanssaihmisensä. Antti Salmela

Hyvää: Työryhmän into ja dialogin hulvattomuus. Ensiluokkainen puvustus.

Huonoa: Osassa lauluesityksistä sanat puuroontuivat musisoinnin alle.

Erityistä: Tanssinumeroiden onnistuminen ilahdutti.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet