Sorto seis — Foorumiteatteri opettaa tunnistamaan epäoikeudenmukaisuudet ja puuttumaan niihin

Neljätoista ihmistä hikoili viikonloppuna Anjalankosken nuorisokeskuksessa opiskelemassa Brasiliasta Suomeen tullutta menetelmää.

Moises Garibay

Ennen varsinaista foorumiteatterityöskentelyä tehtiin lämmittelyharjoituksia. Tässä kurssilaiset muovailevat toisistaan patsaita.
Ennen varsinaista foorumiteatterityöskentelyä tehtiin lämmittelyharjoituksia. Tässä kurssilaiset muovailevat toisistaan patsaita.

Kolme entistä koulukaverusta tapaa kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Mikä jälleennäkemisen riemu! Yksi kolmesta päättää spontaanisti kutsua toiset kotiinsa.

Asiat alkavat mennä vinoon jo kynnyksellä.

Omassa elämässään vaurastuneet vieraat elvistelevät maailmanmatkoillaan ja ylenkatsovat emäntänsä vaatimatonta kotia. Vaikka ruokaa piti tehdä yhdessä, emäntä jätetään yksin värkkäämään sushia, joka on hänelle uusi tuttavuus.

Alun ilo on tipotiessään.

”Mitä tapahtui”

Tässä vaiheessa filosofian maisteri ja draamakasvattaja Jouni Piekkari viheltää näytelmän poikki.

— Mitä tässä tapahtui?

Kysymys on osoitettu ryhmälle, joka on tullut Anjalan nuorisokeskukseen opiskelemaan foorumiteatteria Piekkarin johdolla. Myös luokkakaveruksia esittävä kolmikko on leiriläisiä.

Foorumiteatteri on yleisöä osallistava metodi, jossa on omat sääntönsä. Sen tavoitteena on auttaa tunnistamaan tilanteita, joissa ilmenee sortoa.

Tärkeintä on se, että saadaan nauraa yhdessä, etenkin itselleen. — Jouni Piekkari

Metodi johdattelee ihmiset käsittelemään ja kokeilemaan, miten erilaiset toimintatavat vaikuttavat sortotilanteisiin. Lopputuloksena tavoitellaan yhteisön ja yksilöiden voimaantumista.

Juuret diktatuurissa

Sorto on vahva sana, mutta foorumiteatterin juuret ovatkin Latinalaisen Amerikan diktatuurissa. Menetelmän kehittäjänä pidetään brasilialaista Augusto Boalia.

Helsinkiläinen Piekkari on tuonut menetelmän Suomeen 1990-luvulla. Hän puhuu mieluummin yhtäältä eriarvoisuudesta ja vallankäytöstä ja toisaalta unelmien etsimisestä.

— Koen, että foorumiteatterissa on kysymys ennen kaikkea epäoikeudenmukaisten tilanteiden tutkimisesta ja yhteisten ongelmien ratkaisemisesta. Sitä käytetään paljon myös tunneviestintätaitojen oppimiseen, hän sanoo.

Samaan hengenvetoon Piekkari korostaa, että juhlavasta nimestään ja ylevistä tavoitteistaan huolimatta metodissa ei ole mitään ryppyotsaista.

— Tämä on myös leikkimistä. Tärkeintä on se, että saadaan nauraa yhdessä, etenkin itselleen.

Kaikki osallistuvat

Luokkakokousesitys on leiriläiskolmikon rakentama. Se ei kerro suoraan kenenkään omasta elämästä, vaan trio on työstänyt sen yhteisistä havainnoistaan ja kokemuksistaan.

Myös leirin muut osanottajat ovat synnyttäneet omia pieniä näytelmiään, ja ne kaikki käydään läpi samalla menetelmällä.

Yleisö kommentoi näkemäänsä.

— Siinä käveltiin yhden ihmisen yli, joku sanoo.

Toinen toteaa, että yhteen ihmiseen suhtauduttiin alentavasti tyyliin ”köyhyys haisee”.

”Mene ja tee se!”

Moises Garibay

Jouni Piekkari on vetänyt foorumiteatterikursseja hyvin erityyppisille ryhmille yritysjohtajista turvapaikanhakijoihin.

Piekkari — joka toimii tilanteessa foorumiteatterin roolijaon mukaisesti jokerina — johdattaa yleisön pohtimaan, missä kohtaa päähenkilön yli käveleminen alkoi. Mitä alisteiseen asemaan joutunut ihminen alun perin kohtaamiselta odotti?

Kriittinen kohtaus otetaan uudestaan. Nyt katsojilla on lupa pysäyttää esitys hetkellä, jossa päähenkilö olisi voinut toimia toisin. Kun idea nousee, Piekkari antaa merkin:

— Mene ja tee se!

Kohtaus toistetaan taas, ja tällä kertaa pysäyttäjä menee itse esittämään sorrettua.

Näin jatketaan, kunnes kaikkien osapuolten motiivit ja myös ääneen lausumattomat ajatukset on tehty näkyviksi. Lopuksi käydään vielä läpi, mitä osanottajat saivat näytelmästä irti omaan elämäänsä. Yhtä oikeaa vastausta ei ole.

— Jokainen oppii omat asiansa, Piekkari sanoo.

Kipinää vanhustyöhön

Anjalassa viime viikonloppuna pidetyn leirin järjesti kuusankoskelaisen Piia Kleimolan yritys Toimintavoima. Kleimola on käyttänyt Forum-teatterimenetelmää muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kymen piirin tukioppilastoiminnassa ja erilaisissa työyhteisöissä.

Tällä kertaa Kleimola oli itse leirillä oppilaana. Muut leiriläiset olivat pääasiassa sosiaali- ja terveysalalla työskenteleviä aikuisia.

Kouvolalainen Tarja Levonen tuli hakemaan leiriltä inspiraatiota omaan työhönsä. Hän on koulutukseltaan geronomi (AMK), ja hän vastaa Kymenlaakson Muistiluotsi ry:n toiminnasta.

Vaikka kuvittelen tietäväni, mikä on oikein, minun ratkaisuni ei välttämättä ole se oikea. — Tarja Levonen

Intensiivinen leiri täytti Levosen odotukset mainosti.

— Vaikka olen juuri nyt lomalla, huomaan miettiväni, miten voin hyödyntää Forum-teatteria työssäni, hän kommentoi yhden yön leirin päälle nukuttuaan.

Levonen uskoo oppineensa viikonlopun aikana myös itsestään.

— Koulutus toimi hyvänä herättelynä. Vaikka kuvittelen tietäväni, mikä on oikein, minun ratkaisuni ei välttämättä ole se oikea.

Sambia sytytti

Helsinkiläinen Jouni Piekkari kiinnostui yhteiskunnallisesta teatterista ollessaan 1990-luvulla Sambiassa kehitysyhteistyötehtävissä. Häneen teki vaikutuksen se, miten teatterin avulla pystyttiin käsittelemään tärkeitä teemoja ja etsimään ratkaisuja vaikeisiinkin kysymyksiin. Ei haitannut, vaikka osanottajat olisivat olleet luku- ja kirjoitustaidottomia.

Ensimmäiset omat yhteisöteatterikokemuksensa Piekkari hankki Tampereelta niin ikään 1990-luvulla.

Tampereelle oli tulossa afrikkalaisia maahanmuuttajia, ja perusteilla oli vastaanottokeskus. Osa paikkakuntalaisista oli syvästi huolissaan asuinalueensa turvallisuudesta. Vauhkoimmat eläkeläiset pelkäsivät päästää kissojaan ulos.

Yhteinen kieli ei välttämätön

Piekkari kokosi porukan, johon tuli teatterin opiskelijoita ja muita tamperelaisia, maahanmuuttajia ja vielä vieraileva katuteatteriryhmä Sambiasta.

Yhteistyössä Tampereen teatterikesän kanssa tehtiin teatteriprojekti, jota vietiin vastaanottokeskukseen, baareihin ja lähiöihin — varsinkin sinne, missä pelko oli suurin.

Tapahtui pieni ihme.

— Monen pelko hälveni. Mielipiteiden kirjo monipuolistui, Piekkari sanoo.

Foorumiteatteri on näyttäytynyt kyntensä sen jälkeenkin maahanmuuttajien kanssa työskenneltäessä. Yhteisen kielen puuttuminenkaan ei Piekkarin mukaan ole este metodin soveltamiselle.

Vetäjällä iso vastuu

Myöhemmin Piekkari on vetänyt foorumiteatterikoulutuksia muun muassa ammattikorkeakouluissa ja erilaisissa työyhteisöissä. Hän on käyttänyt metodia myös esimerkiksi yritysjohtajien valmennuksessa.

— Esimerkiksi koulujen tukioppilaiden touhuissa menetelmä on osoittautunut hyvin toimivaksi, hän sanoo.

Foorumiteatteri on vaikean työkalun maineessa. Piekkarin mielestä maineelle on syynsä.

Menetelmä vaatii dramaturgista osaamista. Erityistä on lisäksi se, että työskentelyssä hyödynnetään osanottajien itse tuottamaa, henkilökohtaista materiaalia.

— Vetäjän on osattava suojata ihmisiä.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet