Teatteriarvio: Tehdas herää henkiin

Jokiteatteri: Työnumero 105. Ohjaus, käsikirjoitus, lavastus, äänet ja projisointi Juha Salminen. Valot ja tekniikka Jyrki Kleimola. Lavalla Jukka Antila, Sami Lahtinen, Elina Perälä, Toivo Kleimola, Anu Ruuhimäki, Aarni Ruuhimäki ja Ville Viinikainen. Kantaesitys Pato Areenalla Kuusankoskella 6.12.2017.

Teatteriarvio: Tehdas herää henkiin

Ennen Pato Areenan ovien avautumista ajan patinoimassa rappukäytävässä tuoksuu tuore kahvi. Ihailtavan monet askeleet kaikuvat avarassa tehdasmiljöössä.

Ovien avauduttua katsoja havahtuu tulleensa tehtaan pukuhuoneeseen. Kahvipöytä ja puolihuolimattomat tuolit odottavat näyttämöllä istujiaan. Työtä tehneet vaatteet lepäävät naulakoissaan.

Paikallismurteiset muistot tempaavat yleisön mukaan aikansa kuohuntaan.

Voimallinen lauluesitys alkaa, ja tila täyttyy muistoista. Edesmenneetkin työläiset elävät taas. Vintille unohtuneista esineistä puhumattakaan.

Tuttuutta koettavissa

Työnumero 105 henkii monille paikallisten tehtaiden työntekijöiden jälkeläisille tuttuutta. Silloiset työntekijät valmistivat tehtaalla työnkuvansa ohessa toisinaan myös enemmän ja vähemmän tarpeellisia tavaroita. Tarve-esineet kulkivat tekijöidensä myötä koteihin, perheiden arkeen ja juhlaan.

Elämä tehtaassa salli salatun edun. Sen, josta on puhuttu ääneen vasta hiljattain.

2015 Taideruukissa järjestettiin näyttely koteihin tehtaalta kulkeneista esineistä. Itsenäisen Suomen kunniakkaana 100-vuotisjuhlapäivänä Pato Areena on valmis samasta aiheesta virinneeseen esitykseen.

Verevää näyttelemistä

Paikallisen teatterikentän monitoimimies Juha Salminen on tehnyt aikalaisten ja heidän jälkeläistensä kertomusten pohjalta työn, josta vaikuttuu väkevästi.

Ohjaajana Salminen saa näyttelijäryhmänsä yhdessä ja erikseen ihailtavan vereväksi. Arkinen pukuhuone elää kertojiensa luontevuudesta. Käsikirjoitukseen on sekoittunut faktaa ja fiktiota, huumoria ja arjen karheata särmää.

Suljettu tehdas saa herätä tässä joulukuussa henkiin.

Tiiliseinä välittää

Muistot liikuttavat ja huvittavat, antavat osviittaa, paljastavat. Pato Areenan tiiliseinä on tarpeen keskiönä toimivan pukuhuoneen taustana. Seinälle heijastuvat niin tehdas seinineen kuin joki ja sen ihmisten arkikin kuohuineen.

Esityksen viiltävimpiin hetkiin lukeutuu edesmenneiden ja näytöksen ihmisten kohtaaminen. Tiiliseinä välittää, ja tehtaan ääni kuuluu.

Hyviä suorituksia

Näyttelijäryhmä ansaitsee kehunsa. Ville Viinikainen on monipuolisesti taidokas. Sami Lahtisen isäänsä muisteleva aikamiespoika herättää myötätuntoa.

Koko näyttelijäseitsikolla on kyky omata hahmojensa minuus. Tällä taituruudella onkin esityksessä oma huomaamaton merkityksensä.

Pukuhuoneen pimeys ja himmeä valaistus hiljaisine äänimaisemineen osoittautuvat oivallisiksi. Myös näyttelijäjoukon musikaalisuus saa iloiseksi.

Jukka Antilan tekemä teemalaulu jää soimaan katsojan omiin sopukoihin tehdasmiljöön jäätyä jo taa. Laulusta jää haikeasti hyvä mieli.

Venäläiset kiuaskaupat

Venäläisten kanssa solmittujen kiuaskauppojen jälkeinen vastapalvelus huvittaa pitkään. Paikallismurteiset muistot tempaavat yleisön mukaan aikansa kuohuntaan. Sota ja sen jälkeinen rauha heijastuvat myös tehtaan arkeen.

Näytöksen päätyttyä itsenäisen isänmaamme juhlapäivän iltapäivänäytös tuntuu vähintäänkin 105-kertaisesti ansaitulta. | Antti Salmela

 

Hyvää: Elämänmakuisuus.Intensiivinen kerronta ja tarve-esineiden hyödyntäminen.

Huonoa: Kestoa tunti,ilman väliaikaa.Näin rikkeetöntä kokonaisuutta olisi seurannut pidempäänkin.

Erityistä:Tammikuussa esityksiä voi käydä katsomassa päivän aikana aamu-, ilta- ja yövuoroissa.

 

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.