Anjalankosken teatterin ensi-ilta tarjoilee musiikillisen draamakomedian, jonka taustalla häilyy jatkosota — Näytelmässä yhteensä 22 näyttelijää ja muusikkoa, joka esityksessä soittaa livebändi: "Onhan tämä ollut aika iso produktio"

Anjalankosken teatterin ensi-ilta tuo lavalle tangolaulajan ja hänen ihastustensa katkeransuloisen tarinan sodan ajalta. Yksi työläimmistä ja samalla keskeisimmistä opeteltavista asioista on ollut murre. Näytelmän henkilöt asuvat Pohjois-Karjalassa.

Kari Huusari

Uutinen aselevosta saa kansan riehaantumaan syksyllä 1944. Tangoon tarvitaan kaksi -näytelmän henkilöiden elämäntarinoita sodan päättyminen ei kuitenkaan välttämättä helpota.
Uutinen aselevosta saa kansan riehaantumaan syksyllä 1944. Tangoon tarvitaan kaksi -näytelmän henkilöiden elämäntarinoita sodan päättyminen ei kuitenkaan välttämättä helpota.

Tangoon tarvitaan kaksi. Yksin ei ole hyvä tanssia, ja kolmas osapuoli taas on liikaa.

Näin todetaan Anjalankosken teatterin syksyn näytelmässä Tangoon tarvitaan kaksi, joka kertoo maakunnissa kiertävän tangolaulajan ja kahden häneen ihastuvan sisaruksen tarinan.

Tapahtumat sijoittuvat jatkosotaan ja sen jälkeisiin vuosiin. Iloitaan, jos siihen on mahdollisuuksia, rakastutaan, yritetään nauttia epävarmasta elämästä.

Varsinaista sotaa ei kuitenkaan kuvata. — Antero Raanoja

— Näytelmä ei ota kantaa tuon ajan yhteiskunnallisiin muutoksiin. Siinä liikutaan henkilökohtaisella tasolla. Toki katsoja saa miettiä, miten sota vaikutti näihin ihmisiin, sanoo ohjaaja Markku Kekki.

Sodasta toki puhutaan. Miehet lähtevät rintamalle, kaupungilla törmätään saksalaisiin sotilaisiin ja aselepoa juhlitaan riehakkaasti.

— Varsinaista sotaa ei kuitenkaan kuvata, huomauttaa näytelmän tuotantovastaava puheenjohtaja Antero Raanoja.

"Kantava voima ei ole tango, vaan yleensä musiikki"

Ohjaaja kuvailee näytelmää musiikilliseksi draamakomediaksi. Nämä ominaisuudet vetosivat Anjalankosken teatterin väkeen viime keväänä, kun syksyn näytelmää valittiin.

— Etsimme nimenomaan musiikillista produktiota, Kekki sanoo.

Sari Niinikosken kirjoittama, vuonna 2008 kantaesityksensä saanut näytelmä antoi teatterille varsin vapaat kädet.

— Kantava voima ei ole tango, vaan yleensä musiikki. Alkuperäinen versiokaan ei sitoutunut tangoon tai 40-luvun musiikkiin.

Antero Raanoja kuvailee tangon käyttöä symboliikaksi. Tangoa voi tosiaan tanssia vain yhden partnerin kanssa kerrallaan.

Mukana on uusiakin lauluja, jotka sopivat teemaan ja vievät tarinaa eteenpäin. Välillä piipahdetaan jopa 2000-luvun puolella.

"Olemme koettaneet pitää siitä murteesta kiinni"

Kaikki näyttelijät laulavat, mukaan mahtuu muutama Mari Lavikaisen tekemä kuorosovituskin.

Säestyksestä huolehtii Arto Karnaatun, Risto Sorsan ja Janne Aallon Humu-orkesteri — musiikki kuullaan jokaisessa esityksessä livenä.

Laulutaitoisia näyttelijöitä löytyi sopivasti aina tangolaulaja Joonatan Palmua (Otto Pilli) myöten.

— Ensimmäiset lukuharjoitukset pidettiin keväällä, jolloin myös suunniteltiin roolimiehitystä. Siinä on aina omat haasteensa, mutta kyllä me löysimme oikeat ihmiset oikeisiin rooleihin. Kaikki on kohdallaan, Kekki summaa.

Näytelmässä on mukana kaikkiaan 22 näyttelijää ja muusikkoa.

— Onhan tämä ollut aika suuritöinen ja iso produktio, ohjaaja sanoo.

Varsinaiset harjoitukset aloitettiin elokuun puolivälin jälkeen. Yksi työläimmistä ja samalla keskeisimmistä opeteltavista asioista on ollut murre. Näytelmän henkilöt asuvat Pohjois-Karjalassa.

— Olemme koettaneet pitää siitä murteesta kiinni.

Tangoon tarvitaan kaksi ensi-ilta Anjalankosken teatterissa perjantaina 25.10. kello 19.

Palkittu, mutta vähän esitetty näytelmä

Sari Niinikosken kirjoittama musiikillinen draamakomedia Tangoon tarvitaan kaksi sai kantaesityksensä Lohjan teatterissa 5.12.2008.

Näytelmä sai Suomen Harrastajateatteriliiton Kantaesityspalkinnon vuonna 2009.

Tangoon tarvitaan kaksi on jäänyt varsin vähäiselle huomiolle suomalaisissa teattereissa.

Näytelmän musiikkinumerot eivät ole irrallisia, vaan tarinaan kiinteästi sidottuja ja tapahtumia kuljettavia, sanoo ohjaaja Markku Kekki.