Kirja-arvio: Kouvolaisteos kertoo rautateiden osuudesta Suomen sisällissodassa

Sakari Viinikainen: Rautatiesota 1918. Taistelut Savon rintamalla. Docendo 2017, 326 sivua.

Kouvolalainen paikallishistorioitsija Sakari Viinikainen avaa lukijoille sisällissodan vähemmälle huomiolle jääneen Savon rintaman ja talvisodankäynnin. Hän keskittyy taisteluihin alueella Heinolasta Kuopioon ja Lappeenrantaan.

Kirjan näkemys on yhtä hyytävä kuin talvi vuonna 1918. Osapuolet eivät olleet valmistautuneita sotaan. Kummallakaan ei ollut alussa strategista johtamisosaamista eikä aseita.

Kumpikaan ei ymmärtänyt rautateiden keskeistä merkitystä, vaikka suuria mies- ja asemääriä ei talvella pystyisi muuten siirtelemään.

Punaiset odottelivat

Punaiset odottelivat vallankumouksensa alussa asejunaa Pietarista, minkä jälkeen hyökättäisiin Savon rataa pohjoiseen. Valkoiset onnistuivat puolivahingossa viivyttämään junaa muutaman päivän.

Sittenkään punaisten johto ei ymmärtänyt, että he olisivat junilla puksuttaneet heti ilman vastusta Pieksämäelle ja Kuopioon.

Viinikainen uskaltautuu jossittelemaan: Jos punaiset olisivat ylivoimansa turvin heti hyökänneet Kouvolasta pohjoiseen, he olisivat katkaisseet Suomen itä–länsi -akselilla ja saaneet Itä-Suomen punakaartit taisteluun.

Nyt ne riisuttiin aseista muun muassa Kuopiossa ja Mikkelissä. Varkauteen motitettu punakaarti tuhottiin. Jos vastaavasti valkoisilla olisi ollut Savossa taidoiltaan parempi johto, he olisivat katkaisseet rautateitä myöten punaisten elämänlangan Pietariin.

Amatöörisotaa

Kirjoittaja korostaa sotamme amatöörimäisyyttä. Hyökkäyssuunnitelmia tehtiin olemattoman tiedustelun pohjalta. Tästä oli valkoisille etua, sillä alussa miesmäärältään pienten valkoisten iskut ylivoimaisia punaisia joukkoja vastaan pelästyttivät vallankumoukseen eikä sotaan ryhtyneet rivitaistelijat.

Kirjassa keskitytään tavallisten taistelijoiden tunnelmiin taisteluissa siltojen räjäytyksineen ja uudelleen rakentamisineen. Talvi oli ankara. Junaradan paikkakuntien valtaamisten jälkeen ei lähdetty vihollisen perään niin kuin olisi pitänyt, vaan joukot palasivat kilometrien päähän lämpimiin taloihin – ja seuraavana päivänä palattiin taistelemaan.

Kuuluisuuksia mukana

Näkökulma pysyttelee onnistuneesti rivimiehissä. Rintaman myöhemmin kuuluisat taistelijat kuten presidentti Urho Kekkonen, nobelisti A. I. Virtanen, talvisodassa kunnostautunut Armas Kemppi tuodaan ansiokkaasti esille.

Henkilöhahmoista mieleen jäävin on silti ”saksalainen” valeyliluutnantti Hackenbach, jonka tarina kiteyttää kaiken irvokkuuden. | Petri Pietiläinen
Kirjoittaja korostaa sotamme amatöörimäisyyttä. Petri Pietiläinen


Hyvää: Sisällissodan talvisodankäynnin kuvaus rautateillä.
Huonoa: Kuvat suttuisia.
Erikoista: Valtava määrä hyödyllisiä karttoja.



Petri Pietiläinen