Kouvola on mainettaan parempi puistokaupunki

Puistorakentaminen ulottuu nykyisen Kouvolan alueella 1600-luvun lopulle.

Katja Juurikko

Paula Hurmetutki Kouvolan viherrakentamisen historiaa diplomityössään, jota Kouvolan kaupunki hyödyntää suunnitellessaan kouvolalaispuistojen tulevaisuutta.
Paula Hurmetutki Kouvolan viherrakentamisen historiaa diplomityössään, jota Kouvolan kaupunki hyödyntää suunnitellessaan kouvolalaispuistojen tulevaisuutta.

Kouvola on puistokaupunki. Näin vakuuttaa kaavoitusarkkitehti Kaisa Niilo-Rämä.

— Meillä on paljon hienoja puistoja, joita emme itsekään osaa arvostaa.

Tehdasvihreän kulta-aika alkoi 1800—1900-lukujen taitteessa.

Maisema-arkkitehdiksi valmistuva Paula Hurme on samaa mieltä. Hän esitteli maanantaina yleisöseminaarissa diplomityönsä, jossa esitellään Kouvolan viherrakentamisen historiaa.

Kouvola ei ole onnistunut puistojensa brändäyksessä samalla tavalla kuin eteläinen naapurikaupunki Kotka, mutta puistorakentamisen perinne ulottuu pitkälle menneisyyteen.

Hurme nostaa esille neljä tärkeää tekijää kouvolalaisessa viherrakentamishistoriassa. Jo 1600-luvulla nykyisen Kouvolan alueella oli kartanokulttuuria. 1700-luvulla alkoi rakentua myös englantilaistyylisiä maisemapuistoja. Peippolan kartanolla oma puutarhuri oli jo 1690-luvun lopulla.

Teollisuus, rautatiet ja varuskunta näkyvät

Myös rautateiden, teollisuuden ja varuskuntien vaikutus näkyy kouvolalaisessa viherrakentamisessa. Professori Maunu Häyrynen Turun yliopistosta muistuttaa, että yleiset puistot ovat varsin nuori ilmiö, joka sai alkunsa Englannissa 1840-luvulla. Suomeen ensimmäisen kunnallinen puisto saatiin vuonna 1872 Turkuun.

Kymijoen varteen kehittyi voimakkaasti teollisuutta 1800-luvun lopulta alkaen. Tehdasyhteisöihin rakennettiin suunnitelmallisesti myös viheralueita.

— Tehdasvihreän kulta-aika alkoi 1800—1900-lukujen taitteessa. 1950-luvulla se alkoi taantua, Hurme sanoo.

Kulta-ajan kerrostumia löytyy muun muassa Kymintehtaan, Myllykosken ja Inkeroisten tehtaiden alueilta. Esimerkiksi Kymintehtaan johtajien asuinympäristön viheralueita suunnitteli 1920-luvulla Bengt Sahlin, jota pidetään yhtenä merkittävimmistä aikansa vihersuunnittelijoista. Samaan joukkoon Hurme laskee Myllykoskella 1930-luvulla vaikuttaneen Paul Olssonin.

— Kymintehtaan ympäristö on nykyisin aika nakerrettu, mutta sieltä löytyy edelleen fragmentteja entisestä.

Lehmuskuja uhattuna

Hurme muistuttaa myös rautatieaseman tienoosta, jossa vielä 1960-luvun alussa oli vihreää aivan toisella tavalla kuin nykyisin. Alueen itä- ja länsipäässä on edelleen löydettävissä uhatut lehmuskujan pätkät.

— 1960-luvun keskustauudistus vaikutti voimakkaasti kaupunkikuvaan, ja rautatieyhdyskunnan viheralue on kärsinyt aika pahasti.

Hurmetta huolestuttaa, imaiseeko rautatieaseman alueelle suunniteltu matkakeskus tulevaisuudessa loputkin lehmuskujasta.

Eräänä hienoimmista Kouvolan puistoalueista Hurme pitää Kasarminmäen vuosina 1911—1914 rakennettuja viheralueita, joita leimaa sotilaallinen ryhti, laajat nurmialueet ja Salpausselälle tyypillinen männystö.

Isompiin puistoihin

Toisen maailmansodan jälkeen pienipiirteisistä puistikoista siirryttiin isompiin puistosuunnitelmiin. Kouvolan yleisilmeeseen vaikuttavat keskustapuistot ovat pääosin 1960-luvun perua.

Niilo-Rämän henkilökohtainen suosikki on Urheilupuisto. Vuosina 1969—70 valmistuneen urheilupuiston suunnitteli maankuulu Jussi Jännes vuonna 1964. Puisto on onnistunut esimerkki välivyöhykkeestä kaupunkikeskustan ja metsäalueen välissä.

 

NETTI  - Keskustan keskeiset puistot-01.jpg

Kouvolan keskeisimmät kaupunkipuistot

Jaakonpuisto valmistui keskustaan vuonna 1947. Se on rautatieaseman puistoalueiden jälkeen Kouvolan ensimmäinen laajempi kaupunkipuisto. Sen paikalla oli aikanaan vetinen ja puuton Vennasuo, joka kuivattiin 1800—1900-lukujen taitteessa.

Keskuspuisto valmistui vuosina 19664—65. Rakentaminen liittyy 1960-luvun keskustasuunnitelmaan, jossa suurten tornitalojen ympärille haluttiin väljyyttä ja avaruutta. Sen paikalla ollut puutalomiljöö purettiin.

Salpapuisto valmistui vuonna 1966. Se on paitsi läpikulkupaikka myös rauhallinen tila kaupungin keskustassa. Puistoa kunnostettiin vuosina 2002—2004.

Urheilupuisto valmistui vuosina 1969-70. Se tarjoaa puitteet monenlaiselle liikunnalle. Puistossa alueelle tyypillinen mäntymetsä vaihtuu avaraksi, rakennetuksi puistoksi.

Kaupungintalon puisto valmistui vuosina 1969—70. Salpausselänkadun ja Reino Koivulan suunnittelemien tornitalojen välissä oleva puisto rauhoittaa vilkkaasti liikennöidyn väylän eteläpuolta.

Lääninpuisto valmistui vuonna 1973. Se luo vihreän muurin Salpausselänkadun Kouvolan keskuskirkon väliin.

Lähde: Paula Hurme: Kouvolan kaupunkivihreän jäljillä — Kouvolan puutarhakulttuuri ja keskustapuistojen kehitysvaiheet (2017)

Jutusta on korjattu kello 21.43 haastateltavan nimi.

 

 

 

 

 

 

Luetuimmat

Kommentoidut