Anjalassa on Suomen vanhimpiin kuuluva harrastajasoittokunta — Yleisö pääsee juhlakonsertissa mielikuvakävelylle

120-vuotiaan Ahvion soittokunnan nuorin jäsen on 11-vuotias ja vanhin 80-vuotias.

Anna Ylöstalo

Ahvion soittokunta on harjoitellut jo kahdeksan vuosikymmentä Ahvion entisessä koulussa. Kuvassa orkesterin vanhin jäsen, alttotorven soittaja Seppo Ranta, ja nuorin, pasunisti Onni Suoknuuti.
Ahvion soittokunta on harjoitellut jo kahdeksan vuosikymmentä Ahvion entisessä koulussa. Kuvassa orkesterin vanhin jäsen, alttotorven soittaja Seppo Ranta, ja nuorin, pasunisti Onni Suoknuuti.

Puhallinmusiikki muuttuu, ja orkestereiden täytyy muuttua mukana.

— Muuten voi käydä huonosti. Orkesteri voi näivettyä, sanoo anjalalaisen Ahvion soittokunnan sihteeri Hanna Riihelä.

Ahviolaiset suosivat uutta, 2000-luvun kotimaista puhallinmusiikkia. Riihelä arvioi soittokunnan olevan tässä asiassa edelläkävijä.

— Koska Suomessa on niin paljon hyviä säveltäjiä, haluamme tehdä heitä tunnetuksi.

Ahvio kuuluu Suomen vanhimpiin harrastajasoittokuntiin. Tulevan 120-vuotisjuhlakonsertin ohjelmassa on useita tuoreita teoksia, muun muassa Ilari Hylkilän säveltämä trumpettisoolo Sinia ja kantaesityksensä saava tilausteos, luonnosta inspiroitunut Kuovinkosken kautta.

Jälkimmäisen on tehnyt puhallinmusiikkiin erikoistunut tamperelaissäveltäjä Jukka Viitasaari (s. 1961).

Puhallinorkesteri yhdistää ikäpolvet

Viitasaari laskee puhallinorkestereiden suurmaiksi Yhdysvallat ja Norjan, joissa on oma soittokunta lähes jokaisessa koulussakin.

Sen sijaan Suomessa puhallinorkestereita on nykyään huomattavasti vähemmän kuin takavuosikymmeninä, jolloin orkestereita perustettiin etenkin erilaisten aatteellisten järjestöjen tarpeisiin.

— Myöhemmin orkestereita on saatettu yhdistää kuntaliitosten myötä. Orkesterin lopettamista on saattanut edesauttaa sekin, että joku riveissä 50 vuotta soittanut kantava voima on poistunut keskuudestamme, Viitasaari sanoo.

— Nuoret taas voivat kokea, että on helpompi olla koneella kuin soittaa jotakin instrumenttia.

Puhallinmusiikkia kuunnellakseen ei tarvitse olla mitenkään tietynlainen ihminen. — Hanna Riihelä

Viitasaaren mielestä tämä on sääli, sillä puhallinorkesterissa jos missä eri ikäpolvet voivat todella kohdata.

Ahvion soittokunta on hyvä esimerkki: sen nuorin jäsen on 11-vuotias ja vanhin 80-vuotias. Kaikkiaan jäseniä on parikymmentä.

Hanna Riihelä sanoo puhallinsoittoharrastuksen periytyneen Ahviossa sukupolvelta toiselle. Orkesterissa on tälläkin hetkellä vanhempia lapsineen.

Riihelä korostaa, että myös musiikki itse on ikärajatonta.

— Puhallinmusiikkia kuunnellakseen ei tarvitse olla mitenkään tietynlainen ihminen.

Säveltäjä vie mielikuvakävelylle

Ennen kuin Jukka Viitasaari alkoi säveltää tilausteosta Anjalaan, hän kävi luennoimassa Ankkapurhan Töräys -musiikkileirillä. Hän imi itseensä seudun ilmapiiriä ja sävelsi kappaleen pitkälti matkalla kotiinsa Tampereelle.

Neljä minuuttia pitkää teosta kuunnellessa voi mielessään kävellä Ahvion kylässä Kuovinkalliolta Kuovinkosken kautta aina Ahvionkoskelle asti.

Viitasaari on palkittu useita kertoja sävellyskilpailuissa Suomessa ja ulkomailla. Hän nauttii tällä hetkellä kolmivuotista taiteilija-apurahaa ensimmäisenä suomalaisena puhallinsäveltäjänä.

Säveltäjän mukaan puhallinmusiikin sävelkieli on muuttunut selvästi kolmen viime vuosikymmenen aikana.

— On tullut rytmimusiikillisia, afroamerikkalaisia vaikutteita. Samoin vaikutteita modernista konserttimusiikista.

Suomalaisteoksissa voi silti kuulua yhä läpi — suomalaisuus.

— Kappaleista löytyy esimerkiksi kansansävelmätyylisiä elementtejä. Jos taas jenkit tekevät materiaalia, taustalla kuuluu usein klassikko Oh Danny Boy.

Ahvion soittokunnan 120-vuotisjuhlakonsertti soi Anjalan urheilutalossa 22.4. kello 13. Konsertin johtaa Rikupetteri Aaltonen.

Ahvion soittokunnan arkisto

Ahvion soittokunta on vuonna 1898 perustettu kyläkokoonpano. Kuvassa soittokunta vuonna 1914 tai 1915.

Muovinen minipasuuna innostaa

Pohjois-Kymen musiikkiopiston matalien vaskien lehtori Aleksi Saraskari sanoo, että perinteikkäiden puhallinorkestereiden on syytä tehdä jatkuvaa peeärrää pysyäkseen pinnalla.

Hänen mukaansa soittokuntien toiminnassa ei voi olla näkymättä se, että kilpailu nuorten vapaa-ajasta on suurta.

— Joudun aina miettimään, miten nuoret saisi pidettyä harrastuksen parissa lukioikään asti ja miten heitä kannustaisi soittokuntien riveihin, opettaja sanoo.

Saraskarin oppilaita soittaa musiikkiopiston oman kokoonpanon lisäksi esimerkiksi Ahvion soittokunnassa, Kouvolan soittokunnassa ja Kuusankosken puhallinorkesterissa.

Musiikkiopiston vaskiin on toistaiseksi saatu vuodesta toiseen hyvin oppilaita. Yksi innostaja on ollut soitinkaruselli, jota Saraskari on ollut mukana pyörittämässä kuusivuotiaille kolmen vuoden ajan. Karusellissa on mahdollista aloittaa muovisilla, värikkäillä minipasuunoilla.

Hänen mukaansa etenkin matalat vasket — tuuba, pasuuna ja altto-, tenori- ja baritonitorvet — ovat leppoisia instrumentteja.

— Siinä missä esimerkiksi jousisoittajan pitää kärsivällisesti hakea pitkään oikeaa soittoasentoa, matalissa vaskissa mikään ei ole niin justiinsa, porskutetaan vain. Ei suotta sanota, että tuubistit ovat orkesterin hyväntuulisinta porukkaa.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet