Kuusankoskella punakaartilaisia oli suhteessa väestöön enemmän kuin missään muualla Suomessa

Seppo Aalto selvittää Kuusankosken avulla, miksi työväki rupesi kapinaan vuonna 1918. Hän valmistelee kirjaa, jossa pohdiskellaan sisällissodan syitä ja seurauksia Kuusankoskella vuonna 1918.

Poikilo-museot

Voikkaan punakaartilaisia poseeraamassa valokuvastudiossa talvella 1917-1918.
Voikkaan punakaartilaisia poseeraamassa valokuvastudiossa talvella 1917-1918.

Seppo Aalto, 66, muistaa lapsuusmaisemansa Kuusankoskella. Tehtaan portille vievän tien toisella puolella asui Kymintehtaiden työväestöä. Toisella puolella aidan takana oli tehtaan toimihenkilöiden ja johtajien asuinalue. Siellä puhuttiin ruotsia.

Filosofian tohtori ja historian tutkija Aalto kirjoittaa historiateosta työnimellä Kapina tehtailla  — Kuusankoski 1918. Teos julkaistaan ensi syksynä.

Sisällissodan haavat näkyvät vieläkin, mutta eivät sodan vaan näiden jälkiselvittelyjen takia. Tästä ei selvitä yli muuten kuin kertomalla rehellisesti, mitä tapahtui.

— Olen suunnitellut jo pitkään tutkimusta vuodesta 1918 Kuusankoskella, koska sen traagiset tapahtumat jättivät syvät jäljet tehdasyhteisöön vuosikymmenien ajaksi.

Aihe on läheinen. Aallon isä työskenteli aikanaan Kymintehtailla kirvesmiehenä. Hän ei ollut ainoa.

— Mummo ja vaarikin ovat työskennelleet siellä. Oikeastaan meidän suvusta vähän kaikki ovat olleet tehtailla töissä.

Veripellot kannattaa lukea

Kaikkia Kymenlaakson sisällissodasta kiinnostuneita Aalto kehottaa lukemaan Mirja Turusen kirjan Veripellot (2008). Se antaa yleiskuvan Pohjois-Kymenlaakson tapahtumista vuonna 1918. Turusen kirjassa valottuu erityisesti se, mitä Kymenlaakson punaisten sotilaskeskuksessa Kouvolassa vuonna 1918 tapahtui.

Aalto keskittyy kirjassaan Kymintehtaiden vaikutuspiiriin Kuusankoskella. Vuonna 1918 Kymintehtaat olivat Euroopan suurin paperiteollisuuskeskittymä.

Käytännössä kaikki alueen työläiset olivat riippuvaisia tehtaasta, joten Kuusankoskea voi kuvata puhtaana tehdasyhteisönä.

— Kuusankosken, Voikkaan ja Kymintehtaan tehdaskylissä yhtiön johto päätti ihmisten asioista enemmän kuin emäpitäjien Iitin tai Valkealan kunnanvaltuustot. Tehdas hallitsi lähes kaikessa työläisten elämää.

Aalto muistuttaa, että ennen kaikkea tehdastyöläiset nousivat kapinaan tammikuussa 1918, vaikka nykypolvi muistaa sisällissodan lähinnä Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -teoksesta torpparien ja maanomistajien voimainmittelönä.

Punaisten armeijaa kutsuttiin punakaartiksi, ja Kuusankoskella punakaartilaisia oli suhteessa väestöön enemmän kuin missään muualla Suomessa.

Marja Seppälä

Seppo Aalto haluaisi vielä kirjaansa aikalaisdokumentteja Kuusaan valkoisten puolelta.
Seppo Aalto haluaisi vielä kirjaansa aikalaisdokumentteja Kuusaan valkoisten puolelta.

— Näiden seikkojen vuoksi Kuusankoski on mainio tapaus tutkia sitä, miksi juuri työväestö aloitti vallankumouksen.

Suojeluskunnat olivat alussa heikkoja

Työväestö oli alkanut vahvistaa neuvotteluasemiaan Suomessa jo 1900-luvun alkuvuosina, mutta maailmansodan ja Venäjän maaliskuun vallankumouksen jälkeen työväestön itsetunto kasvoi kohisten ja nousi huippuunsa marraskuussa suurlakon aikana.

Vasta itsenäistyneessä Suomessa Venäjän vallankumouksien romahduttama hallituksen valvoma järjestysvalta oli hakusessa. Valtatyhjiön olivat täyttäneet yksityisarmeijat: punakaartit ja suojeluskunnat.

— Vuoden 1918 alussa valta oli etenkin Pohjois-Kymenlaaksossa käytännössä jo punakaarteilla ja työväenjärjestöillä. Suojeluskunnat olivat heikkoja, Aalto sanoo.

 Menestys harhautti työläiset

Tehtaalaiset olivat saaneet vuoden 1917 myllerryksissä neuvotteluihin yhdistettyjen lakkojen avulla etuisuuksia enemmän kuin 20 vuoteen yhteensä. Muun muassa 12-tuntinen työpäivä oli nipistetty kahdeksaan tuntiin.

Aallon mukaan menestys harhautti työläiset. Uskottiin, että myös porvariston valta ja kapitalismi olivat helposti kumottavissa. Kuusankoskella auttoi sekin, että tehtaan johto oli monessa asiassa tullut työväestöä avokätisesti vastaan.

— Punaisten ei siis tarvinnut Pohjois-Kymenlaaksossa kumota valtaa, koska se oli jo heidän hallussaan tammikuussa 1918.

Aalto uskoo, että kapinointiin liittymistä motivoi usko työväenliikkeen joukkovoiman kaikkivoipaisuuteen ja aatteen oikeellisuuteen. Tehdastyöläiset olivat työväestön eliittiä. Saavutetun aseman mahdollinen menettäminen pelotti työläisiä myös Kymintehtailla.

Väkivalta oli aluksi vähäistä

Vaikka työväestö asetti sisällissodassa Kymintehtaiden johdon kotiarestiin heti tammikuussa, väkivalta tehtailla oli vähäistä. Ainoa poikkeus oli, että helmikuun puolivälissä neljä Voikkaan suojeluskuntaan kuulunutta miestä surmattiin. Käsky tuli Kouvolasta, punaisten sotilasjohdolta.

Huhtikuuhun tultaessa Kuusankosken valkoisia alettiin siirtää yhä enemmän Kouvolaan vankileirille. Sodan lopun lähestyessä anarkia lisääntyi, ja vankien kohtelu koveni. Korian sillalla ammuttiin huhtikuun lopulla Kymintehtaiden johtaja Gösta Björkenheim ja 22 tehtaan johtotehtävissä toiminutta.

Poikilo-museot

Korian sillan Korian puolen kupeessa oli niin sanottu kauhujen sauna - alkujaan aseman vedenottamo - jossa punaiset pitivät vankejaan ennen kuin teloittivat heidät ylhäällä sillalla.
Korian sillan Korian puolen kupeessa oli niin sanottu kauhujen sauna - alkujaan aseman vedenottamo - jossa punaiset pitivät vankejaan ennen kuin teloittivat heidät ylhäällä sillalla.

— Valkoisia kuoli Kuusankoskella koko sodan aikana 32. Niistä viisi rintamalla. 27 teloitettiin pääasiassa Kouvolassa, jossa ammuttiin eri puolilta Kymenlaaksoa tuotuja valkoisia yhteensä 125.

Äärimmäisen kova kurinpalautus

Hävinneitä kohdeltiin ankarasti. Kun valkoiset valloittivat — laukaustakaan ampumatta — Kuusankosken toukokuun alussa 1918, he teloittivat kuukauden aikana 275 paikallista punaista. Näistä ainakin 240 surmattiin Kuusankoskella tai Voikkaalla. Pääosa ammuttiin Kuusankoskella Stöörinkankaalle ja Voikkaalla sorakuoppiin.

Rintamalla kaatui sata Kuusankosken punaista. Sodan jälkeen vankileireillä nälkä ja tauti tappoivat 106.

— Tätä voi verrata siihen, että talvi- ja jatkosodassa yhteensä kuoli 303 ihmistä samalta alueelta.

Aalto muistuttaa, että äärimmäisen raju kurinpalautus ohjeistettiin valkoisten päämajasta valtakunnallisen puhdistussuunnitelman mukaan. Kyse ei ollut pelkästään paikallisesta kostosta.

Poikilo-museot

Kuusankosken seuratalon pihalle kokoontunut suuri joukko saattamassa sodassa kaatuneita punakaartilaisia.
Kuusankosken seuratalon pihalle kokoontunut suuri joukko saattamassa sodassa kaatuneita punakaartilaisia.

— Sisällissodan haavat näkyvät vieläkin, mutta eivät sodan vaan näiden jälkiselvittelyjen takia. Tästä ei selvitä yli muuten kuin kertomalla rehellisesti, mitä tapahtui. En tarkoita tuomitsemista.

Valkoisten muistitietoa kaivataan

Tulevassa kirjassaan Aalto haluaa valottaa vuotta 1918 niin punaisten kuin valkoisten näkökulmasta. Hän toivoo saavansa vielä etenkin valkoisten puolelta päiväkirjamerkintöjä ja muita aikalaisdokumentteja Kuusankosken tapahtumista.

Punaisten puolelta sisällissotavuotta on valotettu runsaasti jo aikaisemmin.

— Olen joskus sanonut, että Kuusankoskella punaisten perimätieto lisääntyy 3. toukokuuta, jolloin valkoiset tulivat tehdaskyliin. Valkoisten perimätieto loppuu tyystin samana päivänä. Minua kiinnostaa se, miten he sodan jälkiselvittelyihin todella suhtautuivat. Tähän päivään voittajien puolella on vallinnut syvä hiljaisuus.

Seppo Aalto on mukana Kuusankoskitalossa 26.1. kello 18 järjestettävässä keskustelutilaisuudessa, jossa puhutaan Pohjois-Kymenlaakson sisällissodasta vuonna 1918.

Seppo Aalto

Syntynyt Kuusankoskella 1951.

Asuu Helsingissä. Filosofian tohtori. Eläkkeellä.

Hoitanut suomen historian professuuria Helsingin yliopistossa ja toiminut suomen akatemian tutkijana.

Erikoistunut 1500-1600-luvun Suomen historiaan.

Kirjoittanut lukuisia historiateoksia.

Perehtynyt erityisesti vallankäytön, agraariajan rikollisuuden ja urheilun historiaan.

Sisällissota 1918

Punaiset julistivat vallankumouksen alkaneeksi Helsingissä 27.1. Sotatoimet alkoivat.

Sisällissodan viimeinen taistelu päättyi 3.5. aamuyöllä Valkealan Jokelassa.

Viimeiset punaiset antautuivat Kymenlaaksossa 5.5.

Sisällissodassa kuoli yhteensä vajaat 37 000 suomalaista.

Valkoiset vangitsivat sodan vuoksi 75 000 punaista.

Surmatuista valkoisia oli 5 179, punaisia 27 038, joista 11 652 vankileireillä.

Muita uhreja 4 423.

 

 

 

 

Luetuimmat

Kommentoidut