Kirja-arvio: Taidemysteeri ikuisesta Roomasta jää trillerinä hieman säyseäksi – Helsinkiin ja Roomaan sijoittuva teos on maalattu kovin caravaggiomaisin värein

Yllätyksellisyyden puutteesta huolimatta Lyijyvalkoisen taidehistoriallinen asiantuntemus vakuuttaa lukijan, Mika Rissanen arvioi.

Otava

Jyrki Erran romaani Lyijyvalkoinen on Italian ja Suomen taidemaailmaan sijoittuva trilleri.
Jyrki Erran romaani Lyijyvalkoinen on Italian ja Suomen taidemaailmaan sijoittuva trilleri.

Jyrki Erra: Lyijyvalkoinen

488 sivua. Otava 2020.

Michelangelo Merisi da Caravaggio (1571–1610) oli mysteeri mieheksi. Hän eli kuin piru ja maalasi kuin enkeli.

Tämän ristiriidan ympärille rakentuu kirjailija-arkkitehti Jyrki Erran monitahoinen trilleri Lyijyvalkoinen.

Caravaggio vaikuttaa nykyaikaan sijoittuvan pääjuonen taustalla arkistosta löytyneiden pergamenttisivujen kautta, mutta myös Helsinkiin ja Roomaan sijoittuva 2010-luvun todellisuus on maalattu kovin caravaggiomaisin värein.

Erra hallitsee upeasti kirjallisen chiaroscuron, valon ja varjon kontrastin.

Suomalainen Caravaggio-spesialisti Axel Wallas saa arvioitavakseen barokkimaalauksen, joka tuntuu myrkyttävän ilmaa ympärillään.

Wallaksen professoriystävä murhataan, vaimo katoaa ja taidehistorioitsija itse tempautuu myrskyn keskipisteeseen. Kaikki tiet tuntuvat johtavan Roomaan.

Lyijyvalkoisen taidehistoriallinen asiantuntemus vakuuttaa lukijan. Satunnainen museokävijäkin alkanee kirjan luettuaan katsoa paitsi maalausten kuva-aiheita, myös niiden värikerrosten harmoniaa aiempaa tarkemmin silmin.

Erran aiemman tuotannon tavoin ympäristön kuvaus on nytkin hienoa. Rooman kujat, museot, palatsit ja Suomen Rooman-instituutti Villa Lante ihmisineen on maalattu harkituin vedoin.

Trillerinä teos jää hieman säyseäksi. Vaikka ympärillä pauhaa, tuntuu Wallas olevan myrskynsilmässä turhankin tyynissä vesissä.

Ahdistuneisuus ja huoli tulevat esille, mutta suuriin käänteentekeviin oivalluksiin tai yllätyksellisiin peliliikkeisiin Wallas ei taivu.

Historiallinen kehys on uskottava, vauhtia riittää halki tarinan ja Erra pystyy pitämään imua yllä, mutta yllätyksellisyyden puute jättää kirjan jossain määrin horjumaan trillerin ja taiteilijaromaanin genrerajalle.

Hyvää: Kielen vivahteikkuus ja taiteentuntemus.

Huonoa: Hienoinen yllätyksettömyys.

Erityistä: Nautittava Rooman kuvaus voi toimia laastarina matkakuumeeseen.