Kouvolan teatterin elämäkertanäytelmä sai Anu Pentikin pohtimaan uudelleen elämänsä avainhetkiä — Näytelmä ylitti kohteensa odotukset

Anu Pentikäinen ei halunnut puuttua mitenkään näytelmän tekoprosessiin, koska tietää, miten tärkeää taiteilijan vapaus on.

Katja Juurikko

Anu Pentik (oikealla) astui väliajalle kyyneleet silmissä nähtyään juuri äitinsä kuolemaa käsittelevän kohtauksen. Juttukumppaneina pukusuunnittelija Sari Suominen ja kaupunginjohtaja Marita Toikka.
Anu Pentik (oikealla) astui väliajalle kyyneleet silmissä nähtyään juuri äitinsä kuolemaa käsittelevän kohtauksen. Juttukumppaneina pukusuunnittelija Sari Suominen ja kaupunginjohtaja Marita Toikka.

Kouvolan teatterin elämäkerrallinen näytelmä taiteilija Anu Pentikistä eli Anu Pentikäisestä saa kohteeltaan pelkkää ylistystä. Pentikäinen näki näytelmän perjantaina ensi-illassa ja kertoo käyneensä sitä mielessään läpi koko lauantain.

— Olin suoraan sanoen mykistynyt siitä koskettavasta kokonaisuudesta, taiteellisista lavasteista, valoista ja tietysti näyttelijäsuorituksista. En tuntenut istuvani Kouvolan teatterissa, vaan jossain tosi hienossa teatterissa Lontoossa tai New Yorkissa. Olen ylpeä teatteriväen puolesta. On sellainen tunne, että pitää pian tulla katsomaan uudestaan.

Pentikäisen roolissa on kaksi näyttelijää. Satu Lemola tulkitsee häntä nuorena naisena, Nina Petelius-Lehto varttuneena ja kuusivuotiaana.

— Nina on mestari. Oli uskomatonta, että sen ikäinen nainen vetää lapsen roolin. Epäilin sitä etukäteen, mutta en enää epäile. Satu oli viehättävä ja kaunis ja osasi käsien ja kehon liikkeillä viestiä upeasti asioita tilanteissa, joissa kaikkia sanoja ei sanottu, Pentikäinen kehuu.

Hän sanoo kohdanneensa näytelmässä psykologisia totuuksia, joita ei ehkä ole tullut aiemmin miettineeksi. Esimerkiksi käy kohta, jossa Anu pakenee hetkeksi velvollisuuksiaan Milanoon.

— Itsellenikin valkeni nyt, että se oli ihmisenä kasvamisen kannalta iso juttu. Lapset jäivät silloin huonolle hoidolle, mutta se oli näytetty näytelmässä tyylillä, ei syyttävästi. Itse en ollut Milanossa käyntiä muistanutkaan, mutta nyt se on mielessäni. Kysyn itseltäni, olisinko pysynyt kasassa, jos en olisi mennyt sinne. Omassa kasvukäyrässäni oli silloin ”Pois pois maailma, tahdon ulos”-tilanne.

Pentikäinen kiittää myös muun muassa Kalle Ropposen lavastusta ja valoja, pikku-Anun tanssikohtausta paperikoneiden kanssa ja esityksessä käytettyä Kuusaan murretta.

Nina Petelius-Lehto kävi Posiolla tapaamassa Anu Pentikiä valmistautuessaan rooliin. Muuten Pentikäinen ei ole vaikuttanut näytelmän toteutukseen mitenkään. Hän ei edes lukenut Eppu Nuotion käsikirjoitusta.

— Olen itsekin taiteilija, joten tiedän, miten tärkeää taiteilijan vapaus on. Sanoin Nuotiolle, etten halua vaikuttaa enkä kritisoida. Olen voimakas ihminen, ja jos olisin tullut mukaan, olisin vain myllertänyt ja sotkenut.

Pentikäinen antoi Nuotiolle vain kolme ohjetta: tylsää ei saa olla, pitää voida nauraa ja nurjaakin puolta pitää tuoda esiin. Kaikki nämä ehdot ovat hänen mukaansa täyttyneet.

— Puolet salista itki, kun kohtaukset olivat niin huimia. Välillä piti nauraa. Kouvolassa osattiin tehdä paljon paremmin kuin mitä odotin.

Uusimmat uutiset