Gabriel Hoikkala on isänsä muistikirja ja Taidekeskus Salmelan tuleva isäntä — ”En halua olla Tuomas Hoikkala, vaan etsin oman tapani”

Salmelan näyttelyt avautuvat Mäntyharjussa lauantaina. Edessä on 29. kesä.

Mari Koukkula

Tuleva ja nykyinen isäntä Gabriel ja Tuomas Hoikkala tekevät taidekeskus Salmelassa saumatonta yhteistyötä.
Tuleva ja nykyinen isäntä Gabriel ja Tuomas Hoikkala tekevät taidekeskus Salmelassa saumatonta yhteistyötä.

Saumattoman yhteistyön huomaa heti, kun seuraa Tuomas ja Gabriel Hoikkalaa.

Visuaalisuus yhdistää isää ja poikaa, sillä veistoksille löytyy ilman sanoja juuri oikea paikka maalausten edestä.

— Kyllä kauneuden tunnistaa, kun sen näkee. Ei taide ole sen kummempaa, 21-vuotias Gabriel Hoikkala sanoo.

Tänä kesänä taidekeskus Salmela ottaa vieraita vastaan 29. kerran. Kuvataidenäyttelyt ja konsertit vetävät mäntyharjulaiseen kulttuurimaisemaan jälleen kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Viime syksynä 60 vuotta täyttäneen Tuomas Hoikkalan silmät loistavat, kun mies puhuu elämäntyöstään.

— En voinut alussa kuvitellakaan, että Salmelasta tulee näin upea juttu. Edelleen mennään kohti unelmaa, mutta jokainen askel otetaan entistä viisaampana.

Lapsesta aikuiseksi taiteen keskellä

Hoikkalan perheen kuopuksen elämässä Salmela on ollut aina olemassa. Poika on kasvanut taiteen ja persoonallisten taiteilijoiden keskellä, ja viettänyt Mäntyharjussa kaikki 21 kesäänsä.

— Se on ollut minulle normaalia arkea, jonka kautta olen oppinut arvostamaan taidetta, Gabriel Hoikkala sanoo.

Poika on seurannut aitiopaikalta isänsä työmäärää. Toiminta on laajentunut ja monipuolistunut, ja joka kesä esille on löydetty uutta taidetta.

Tulevan isännän rooli on tullut luonnostaan.

— Salmela on rakennettu nollasta nykytilanteeseen, jossa kaikki mahdollisuudet ovat avoinna. Arvostan sitä ja taidan olla ainoa, joka toimintaa voi jatkaa Salmelan ansaitsemalla tavalla.

Päätökset leijuvat ilmassa

Sukupolvenvaihdos on läsnä isän ja pojan ajatuksissa. Gabriel Hoikkala tunnustaa, että juridisista asioista puhutaan usein.

— Oikeastaan todella usein. Kyllähän se aika vakavaa jo on, Hoikkala sanoo ja virnistää.

Päätökset leijuvat ilmassa, koska nuori mies ei koe Helsinkiä omakseen. Tyttöystävä Hanna on Joutsasta ja kotiseutu vetää pariskuntaa puoleensa.

Tosin opiskelut ovat vielä molemmilla kesken. Merkonomiksi valmistunut Gabriel Hoikkala aloitti tammikuussa Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa liiketalouden tradenomin opinnot.

— Helsingissä asuminen on epäkäytännöllistä ja kallista. On aika selvä juttu, että tulemme tänne suuntaan, kun kaikki kuviot järjestyvät.

Poika helpottaa isän työtaakkaa

Salmela henkilöityy niin vahvasti Tuomas Hoikkalaan, että monet vetävät yhdysmerkin väliin. Gabriel Hoikkala sanoo suoraan, että asia mietityttää.

— En ole, en halua enkä aio olla Tuomas Hoikkala. Samalla kaavalla en voi jatkaa vaan etsin aikanaan oman tapani.

— Eikä tietenkään tarvitsekaan. Salmelassa, kuten metsätaloudessakin, maailma jatkaa kulkuaan. Puut kasvavat, vaikka ihmiset vaihtuvat, Tuomas Hoikkala huomauttaa.

Tulevana kesänä roolit ovat selvät.

Tuomas Hoikkala on seremoniamestari, joka jakaa vastuuta pojalleen. Gabriel Hoikkala sanoo olevansa isänsä muistikirja ja kuljettaja, joka hallitsee taidevarastoa.

— Gabriel helpottaa työtaakkaani valtavasti, Tuomas Hoikkala kiittää.

Puut kasvavat, vaikka ihmiset vaihtuvat. — Tuomas Hoikkala

Teitittely on vieraanvaraisuutta

Tärkein ja yhteinen tehtävä on huolehtia, että jokainen taidekeskuksen vieras tuntee olevansa arvokas. Kaikki ovat tärkeitä huolimatta siitä, onko vakiovieras, ensikertalainen tai taiteen ostaja.

Kohtelias käyttäytyminen, kättely ja teitittely ovat vieraanvaraisuutta, jotka antavat vierailuille lisäarvoa.

— Ihmiset tulevat pitkienkin matkojen takaa. Se kertoo siitä, että olemme osanneet rakentaa kiinnostavan kokonaisuuden. Taide tekee oman osansa ja me voimme omalla toiminnalla parantaa kokemusta entisestään.

Ja kun ihminen lähtee Salmelasta paremmalla tuulella kuin millä on on saapunut, Hoikkalat ovat onnistuneet.

Mari Koukkula

Salmelassa on töitä 20 taiteilijalta. Juhani Linnovaara edustaa konkariosastoa.
Salmelassa on töitä 20 taiteilijalta. Juhani Linnovaara edustaa konkariosastoa.

Urheilusankarit, Lotta-veistos ja Torikka tuplana

Taidekeskus Salmelan kulttuurikesän vetonaulana on avajaisjuhlassa 9. kesäkuuta paljastettava kuvanveistäjä Tiina Torkkelin Lotta-veistos. Neljä metriä korkea teos on herättänyt intohimoja etukäteen ja tarjoaa taiteellisen näkökulman Suomen historiaan.

Veistos kantaa nimeä Kunnioita menneisyyttä, usko tulevaisuuteen.

Kuvataidenäyttelyissä on mukana yhteensä 20 taiteilijaa kokeneista mestareista nuoriin taiteilijoihin. Kesän nuori taiteilija on Antti Hakkarainen, jonka maalaukset perustuvat omakohtaisiin luontokokemuksiin.

Domanderin Apteekkitalo on kesän ajan urheilun ystävien paikka, kun esille tulevat muotokuvat Suomen urheilusankareista. Näyttelyssä on mukana seitsemän huippu-urheilijaa Lasse Virenistä Teemu Selänteeseen.

Konsertteja Salmelan kesään mahtuu kuusi. Mäntyharjun kirkon lisäksi musiikki soi Salmelan puistonäyttämöllä, jota on laajennettu. Katettuja istumapaikkoja on nyt 1 200 vieraalle.

Kovaa suosiota nauttiva oopperalaulaja Waltteri Torikka ja Arto Paju big band esiintyvät 11. heinäkuuta kahdesti, sillä toinen päivän konserteista on jo nyt loppuunmyyty.

Konserttikesän päättää 29. heinäkuuta Yhdysvaltojen merijalkaväen orkesteri Quantico Marine Corps Band, joka esiintyy Suomessa ensimmäistä ja ehkä myös viimeistä kertaa.

Vuohijärven näyttely kertoo järvien asukeista

Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalon kesänäyttelyssä voi tutustua Suomen järvissä asustaviin norppiin ja kaloihin.

Järviemme veijarit -näyttelyssä ovat mukana valokuvaaja ja saimaannorppien suojelija Juha ”Norppa” Taskinen, graafikko ja kuvittaja Sakke Yrjölä, vedenalaiskuvaaja Pekka Tuuri sekä kuvanveistäjä Samuli Alonen.

Yrjölä on tuonut näyttelyyn tarkkoja kalapiirroksia, jotka on tehty akvarellipaperille ja väritetty vesivärein. Hän on kalastanut suuren osan kuvissa esiintyvistä lajeista malliksi teoksiinsa.

Tuurin valokuvat vievät kalojen maailmaan ja vedenalaiseen luontoon. Kuvanveistäjä Alosta puolestaan ovat innoittaneet luonto, järvet, unet ja mielikuvat. Hän on käyttänyt teosten materiaaleina metallin ohella muun muassa kiveä.

Taskinen on voittanut useita kotimaisia ja kansainvälisiä palkintoja kuvillaan, kirjoillaan ja dokumenteillaan.

Järviemme veijarit -näyttelyn lisäksi galleriassa on luontomaalausten mestarin Seppo Polameren (1936—2017) muistonäyttely.

Rakkauspuiston ulkonäyttelyssä on esillä veistostaidetta ja kukkaloistoa. Uutta on akateemikko Ernst Mether-Borgströmin (1917—1996) pyörivä veistos Reimarit, joka on vuodelta 1972.

Järviemme veijarit -näyttely jatkuu 26.8. saakka Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalossa, Näkkimistöntie 1, Valkeala.

Niko Kaartinen

Pekka Tuuri, Samuli Alonen, Sakke Yrjölä ja Juha Taskinen ovat Järviemme veijarit -näyttelyn taitelijat. Taskisen käsissä on katiska, johon norppa ei pääse vahingossa uimaan.
Pekka Tuuri, Samuli Alonen, Sakke Yrjölä ja Juha Taskinen ovat Järviemme veijarit -näyttelyn taitelijat. Taskisen käsissä on katiska, johon norppa ei pääse vahingossa uimaan.