Kouvolan Kouta-galleriassa muunsukupuolinen Eero Yrjölä ja Neuvostoliitossa syntynyt Juliana Hyrri ottavat kantaa lasten ja eläinten oikeuksien puolesta

Susia ja lapsia on eri kulttuureissa pidetty vuoroin villieläiminä, vuoroin hyvinä tai pahoina. Poikilon Kouta-gallerian näyttely nostaa esiin erilaiset susilapset.

Katja Juurikko

Villieläin yhdistyy lapsuuden leikkeihin Eero Yrjölän ja Juliana Hyrrin yhteisteoksessa Susirukka. Yrjölä sai täytetyn suden lahjaksi vanhemmiltaan. Taustalla on muun muassa Hyrrin maalaus Prinsessa on poissa.
Villieläin yhdistyy lapsuuden leikkeihin Eero Yrjölän ja Juliana Hyrrin yhteisteoksessa Susirukka. Yrjölä sai täytetyn suden lahjaksi vanhemmiltaan. Taustalla on muun muassa Hyrrin maalaus Prinsessa on poissa.

Kaikki tuntevat sadun pienestä Punahilkasta, jonka paha susi söi metsässä suihinsa. Entä jos Punahilkka olisi ollut toisenlainen? Entä jos lapsi olisi ollut myös susi?

Helsinkiläiset taiteilijat Juliana Hyrri ja Eero Yrjölä tarttuivat siihen ajatukseen. Heidän näyttelynsä Susilapsi voi nähdä Poikilo-museoiden Kouta-galleriassa 13. joulukuuta asti.

Tapauksia susilapsista, eläinten kasvattamista villilapsista on todettu useita eri vuosisatoina ympäri maailmaa muun muassa Keski-Euroopassa, Venäjällä ja Intiassa.

Yrjölä on tutkinut myös eri aikakausien, mytologioiden ja tarinoiden ajatuksia lapsista ja lapsuudesta.

Keskiajalla lasta pidettiin pahana

Eri kulttuureissa lapsi on nähty usein viattomuuden ja hyvyyden vertauskuvana. Susi taas on nähty monesti pahana ja vaarallisena, lasten pahimpana uhkana.

Yrjölän nostaa esiin asian toisen puolen. Antiikin tarussa naarassusi pelasti nälkäkuolemalta kaksospojat Romuluksen ja Remuksen, Rooman perustajat.

Keskiajalla lapsia ei aina nähty älykkäinä, vaan eläimen kaltaisina olentoina. Aikuisista lapset saattoivat olla kehittymättömiä ja järjettömiä, jopa pahoja.

Valistusajalla jalansijaa alkoi saada erilainen ajatus. Lapsi tulisi aina kasvattaa ja sivistää.

– Muuten lapsesta tulee susilapsi, villi ja sivistymätön, Yrjölä pohtii.

Katja Juurikko

Yrjölän maalaus Kaksi poikaa pohjautuu Magnus Enckellin maalaukseen. Yrjölä käsittelee teoksessaan poikana ja miehenä olemisen herkkää puolta.
Yrjölän maalaus Kaksi poikaa pohjautuu Magnus Enckellin maalaukseen. Yrjölä käsittelee teoksessaan poikana ja miehenä olemisen herkkää puolta.

Nykyajan kulttuurissa lapsista ajatellaan Yrjölän mukaan ihanteellisesti, jopa kiiltokuvamaisesti. Lasta voidaan pitää enkelin kaltaisena, täysin puhtaana ja kilttinä olentona.

Näyttelyllä taiteilijat halusivat tuoda siihen ajatukseen säröä.

– Kulttuurisesti toisinaan ajatellaan, että lapset ovat pelkästään hyviä olentoja. Silti lapsikin voi olla esimerkiksi vihainen. Lapset voivat olla vihaisia usein, Yrjölä kertoo.

Suomen kielessä lapset ja sudet edustavat huonoutta

Ajatuksia lapsista ja susista löytyy myös suomen kielestä. Sanat “susi” ja “lapsi” ovat synonyymeja huonolle ja kelvottomalle.

– Jos jokin asia on rikki, se on susi. Jos jokin tehtiin turhaan, se meni hukkaan.

Huonosti käyttäytyvästä ihmisestä voi sanoa, että hän käyttäytyy kuin lapsi. Jokin alussa oleva ja kehittymätön asia on "vielä lapsenkengissään".

Lapsena leikin paljon niin sanotuilla tyttöjen leluilla ja tyttöjen leikkejä. Jossain vaiheessa ne kiellettiin minulta. — Eero Yrjölä

– Lapseen liittyy suomen kielen sanastossa ajatus tyhmästä, yksinkertaisesta ja keskeneräisestä. Ei älykkäästä aikuisesta, jollaista yleensä halutaan.

Katja Juurikko

Juliana Hyrrin hymypatsaissa kiltit kympin tytöt eivät hymyile.
Juliana Hyrrin hymypatsaissa kiltit kympin tytöt eivät hymyile.

Taiteessa susilapsi voi kuvastaa erilaisuutta

30-vuotiaan Yrjölän mielestä susilapsena oleminen kuvastaa hänen kohdallaan muunsukupuolisuutta.

Yrjölä ei halua määritellä itseään mieheksi tai naiseksi. Hänestä sukupuoli ja se, miten sitä haluaa ilmentää, on jokaisen oma asia.

– Lapsena leikin paljon niin sanotuilla tyttöjen leluilla ja tyttöjen leikkejä. Jossain vaiheessa ne kiellettiin minulta. En ole saanut ilmaista omaa sukupuoltani ja toteuttaa tyttöyttäni.

Yrjölän mukaan leikkimisen kautta lapsi tajuaa oman minuutensa, sukupuolensa ja kasvaa niiden mukaiseksi.

– On luontevaa, että lapsi löytää omat leikkinsä. Lapsella on oikeus olla oma itsensä.

Juliana Hyrri syntyi Virossa, Neuvostoliitossa vuonna 1989. Kun hän oli kolmevuotias, hänen perheensä tuli maahanmuuttajina Suomeen.

– Aluksi kukaan perheestäni ei puhunut suomea. Tunsin itseni ulkopuoliseksi.

Yrjölän tavoin Hyrri on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta. Suurin osa hänen ystävistään on nykyään suomenkielisiä, ja hän on tehnyt kaikki opintonsa suomeksi.

Vanhempiensa kanssa Hyrri puhuu äidinkieltään venäjää. Vähemmistökulttuurista tulevana hän on kokenut Suomessa joskus toiseutta ja kulttuureihin liittyviä ristiriitoja.

– Olen tuntenut itseni jonkun verran susilapseksi. Kaikki taiteilijat tuntevat varmaan itsensä sellaiseksi joskus.

Lapsi saa olla myös huono

Hyrrin tekemät hymypatsaat näyttelyssä kuvastavat hyvää ja kilttiä tyttöä. Hyvän mielen patsaan sijasta ne ovat vain pahan mielen patsaita.

Ne ovat kuvauksia tyttöihin liittyvistä odotuksista.

– Tytön odotetaan olevan se, joka ei aiheuta ongelmia, on hyvä koulussa ja ei ole mitenkään epämääräinen. En ole samaistunut siihen kuvaukseen. En ole koskaan ollut se kympin tyttö.

Hyrrin ja Yrjölän mukaan näyttely on myös kannanotto lasten oikeuksien puolesta. Suden mukana näyttelyssä vaaditaan oikeuksia myös eläimille.

– Siinä on jonkinlainen kapina mukana. Lapsen pitää saada olla hyvä, mutta myös huono.

Katja Juurikko

Eero Yrjölän tyynyssä on perhevalokuva lapsuudesta. Isoäiti lukee siinä lapsenlapsille satua.
Eero Yrjölän tyynyssä on perhevalokuva lapsuudesta. Isoäiti lukee siinä lapsenlapsille satua.