Rami Malek loistaa Queenin Freddie Mercuryna - Kouvolan elokuvissa kolmen ensi-illan viikonloppu

Alex Bailey

Rami Malek hehkuu Eddie Mercuryna.
Rami Malek hehkuu Eddie Mercuryna.

Queen-yhtyeen kuvaus jää tasapaksuksi

Bohemian Rhapsody (Iso-Britannia/Yhdysvallat, 2018). Ohjaus: Bryan Singer. Käsikirjoitus: Anthony McCarten. Näyttelijät: Rami Malek, Gwilym Lee, Ben Hardy, Joseph Mazzello, Aidan Gillen, Lucy Boynton, Mike Myers, Tom Hollander. Kesto: 135 min. Sallittu.

Aikansa suurimpiin yhtyeisiin kuulunut Queen muistetaan stadioneita järisyttäneistä rock-hymneistään, leikkisistä musiikkivideoistaan ja ennen kaikkea ikonisesta johtohahmostaan Freddie Mercurysta.

Bohemian Rhapsody ottaa itseoikeutetusti juuri Mercuryn keskushahmokseen. Tässä on elokuvan voimavara ja sen suurin heikkous. Tarkasti Queen-yhtyeen valvovan silmän alla valmistunut käsikirjoitus on ymmärretävästi hyvin kunnioittava kohdettaan kohtaan. Se pyrkii välttämään keltaisen lehdistön verenhimoisesti luomaa skandaalinomaisuutta, joka Mercuryn viimeisiä vuosia ikävästi varjosti.

Yhtyekaverit ovat halunneet kuvata rakasta ystäväänsä kunnioituksella. Tämä on tehnyt tarinankerronnasta hieman monotonisen ja kaavamaisesti rakennetun. Kaikki mistä Mercury itse ei tykännyt puhua julkisuudessa, on pyyhkäisty paljolti maton alle.

Ei elokuvan olisi tarvinnut turvautua shokkipaljastuksiin hieman inhimillistääkseen hahmojansa.

Lopputulos on ehkä myös kärsinyt ohjauksen selkeästä linjasta. Ohjaaja Bryan Singer joutui kesken kuvauksia keskelle skandaalimyllyä ja laiminlöi töitään siinä määrin, että hänetkorvattiin tuottajaksi merkityllä Dexter Fletcherillä.

Onneksi elokuva nousee korkeuksiin kahdella osa-alueella: musiikilla ja Rami Malekin roolisuorituksella.

Siinä missä kappaleiden syntyhistorioiden kuvaus on ajoittain rock-kliseiden tiivistämistä, on lavaesiintymisissä aitoa energiaa. Varsinkin Wembley-stadionin legendaarinen Live Aid -keikka on kihelmöivä spektaakkeli.

Malek ei ole ainoastaan omaksunut Mercuryn maneereita. Hän näyttää sisäistäneen hyvin myös Mercuryn monimutkaisuuden. Kyseessä on leikikäs nero, itseään ja muita haastava taiteilija ja hedonistinen romantikko. Ja paljon muuta.

Tuntuu, että Malek on päässyt käsiksi intiimeihin tarinoihin ja yksityiskohtiin, joihon katsojilla ei valitettavasti Bohemian Rhapsodyn -kautta ole pääsyä. Timo Alho

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Musiikki. Rami Malek.

Huonoa: Tasapaksu ja kaavamainen kerronta.

Erityistä: Näyttelijät oppivat soittamaan instrumenttejaan, mutta elokuvassa kuullaan kuitenkin taustanauhoja. Ainoastaan Another One Bites the Dust -kappaleen esityksessä kuullaan kaikkien näyttelijöiden omaa soitantaa.

Sebastian Baron

 David Kimillä (John Cho) on vain tietokoneensa apunaan selvittäessään, mitä hänen kadonneelle tyttärelleen on tapahtunut.
David Kimillä (John Cho) on vain tietokoneensa apunaan selvittäessään, mitä hänen kadonneelle tyttärelleen on tapahtunut.

Moderni ja innovatiivinen jännäri

Searching (Yhdysvallat, 2018). Ohjaus: Aneesh Chaganty. Käsikirjoitus: Aneesh Chaganty, Sev Ohanian. Rooleissa: John Cho, Debra Messing, Joseph Lee, Michelle La. Kesto: 103 min. K-12.

Searching imaisee mukaansa heti ensi hetkistä. Tietokoneen näytöllä kerrotaan tarinaa perheestä ja syöpään sairastuneesta äidistä. Kyseessä on sydäntäsärkevä aloitus, joka todistaa että elokuvan kokeellinen konsepti toimii.Tavanomaisten kameroiden sijaan narratiivi luodaan videopuheluilla, viesteillä, selaimien välilehdillä ja tietokoneen työpöytänäkymillä.

David Kim (John Cho) kokee jokaisen vanhemman painajaisen, kun oma tytär eräänä yönä katoaa. David havahtuu, ettei hän oikeastaan tiedä tyttärestään mitään. Isän ja tyttären välille on äidin kuoleman jälkeen syntynyt tunteellinen suojamuuri.

David aloittaa digitaalisen salapoliisityön.

Elokuvan digimaailmaan uppoaa pelottavan helposti. Se muistuttaa, kuinka paljon elämästämme on nykyään vain loistavilla ruuduilla ja linjoilla? Osaisimmeko enää löytää toisiamme — kirjaimellisesti — jos langat katkastaisiin?

Elokuvan kauhukuvat muistuttavat nuorten lasten vanhempia siitä, kuinka diginatiivit teinit voivat elää täysin omaa elämäänsä verkossa. Tavoilla, joita vanhemmat eivät välttämättä ymmärrä.

Kaikkia pitäisi kuumottaa, kuinka helposti totuus voi netissä muuttaa muotoaan.

Kaikki kauhukuvat tietokoneajasta hoidetaan kuitenkin hyvin tyylikkäästi ja aidosti aikaa ymmärtävästi.

Pohjimmiltaan Searching on erinomaisesti rakennettu psykologinen jännityselokuva, jonka ytimessä on traumoja käsittelevä isä ja tytär. Timo Alho

NELJÄ TÄHTEÄ

Hyvää: Kokeellinen tyyli toimii. Tunteellinen tarina. Nykyaikaa ymmärtävä.

Huonoa: Alleviivaa johtolankoja ajoittain turhan siekailemattomasti.

Erityistä: Kuvattiin vain 13 päivässä. Elokuvan esi- ja jälkituotanto vei kaksi vuotta.

Photo Credit: Laurie Sparham

Richard E. Grantin, Keira Knightleyn ja Eugenio Derbezin näyttelemät sijaishallitsijat tarvitsevat Mackenzie Foyn näyttelemän Clara-tytön apua.
Richard E. Grantin, Keira Knightleyn ja Eugenio Derbezin näyttelemät sijaishallitsijat tarvitsevat Mackenzie Foyn näyttelemän Clara-tytön apua.

Fantasiaseikkailu klassikkobaletin pohjalta

Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa (The Nutcracker and the Four Realms, Yhdysvallat, 2018). Ohjaus: Lasse Hallström, Joe Johnston. Käsikirjoitus: Ashleigh Powell. Rooleissa: Mackenzie Foy, Keira Knightley, Jayden Fowora-Knight, Morgan Freeman, Helen Mirren, Matthew Macfadyen, Miranda Hart, Jack Whitehall. Kesto: 100 min. K-12.

E. T. A. Hoffmannin Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas -satu ja tähän perustuva Tšaikovskin baletti ovat muodostuneet osassa maailmaa jouluperinteeks. Sen ansiosta tarina on jo kerrottu lukemattomia kertoja lähes kaikissa mahdollisissa esityismuodoissa.

Tämä ei tietysti mahtavaa Disney-studiota haittaa — päinvastoin. Tuttujen juttujen uusinnot ovat jättiyhtiön erikoisalaa.

Clara (Mackenzie Foy) on surun murtama, kun joulu saapuu. Äiti on menehtynyt ja jättänyt jälkeensä lukitun rasian. Onneksi joulujuhliin saapuu kummisetä Drosselmeyer (Morgan Freeman), jolla on antaa johtolanka avaimen luokse: kirjaimellisesti hohtava lanka.

Clara löytää itsensä toisesta ulottuvuudesta, joka koostuu neljästä eri maailmasta. Nuori tyttö joutuu nousemaan tyranista Äiti Gingeriä (Helen Mirren) vastaan palauttaakseen tasapainon valtakuntiin.

Paljon melodramaattisia kasvutarinoita ohjannut Lasse Hallström tietää, miten hieman vanhahtavaan satuun saadaan inhimillisyyttä. Hieman onnenkantamoisena Hallström ei pystynyt tekemään vaadittuja uudelleenkuvauksia.

Puikkoihin hyppäsi seikkailuelokuvien konkari Joe Johnston. Kaksikko viimeisteli elokuvan yhdessä. Kyseessä on melko ainutlaatuinen ohjaajayhteistyö.

Lopputulos ehkä toimii hyvin juuri tämän vuoksi. Luvassa on koskettavia kohtauksia ja seikkailun huumaa hyvässä tasapainossa. Upeat kuvat ja fantastinen musiikki siivittävät elokuvakokemusta. Timo Alho

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Visuaalisesti häikäisevät maailmat. Musiikki.

Huonoa: Kaavamainen tarina.

Erityistä: Mukana myös baletin supertähdet Misty Copeland ja Sergei Polunin. Musiikista vastaa Lontoon Philharmonia-orkesteri kapellimestari Gustavo Dudamelin johdolla, solistina muun muassa pianovirtuoosi Lang Lang.