SuosittelemmeKouvolalaiset kauppiaat turvasivat lähilihan saannin ostamalla teurastamon

Teatteriarvio: Red Nose Companyn takuutuote: Keisarin uudet vaatteet — Kuulas-festivaaleilla on laatuohjelmistoa

Red Nose Company, Helsinki: Keisarin uudet vaatteet. Suunnittelu ja toteutus: Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama. Lasten teatteritapahtuma Kuulas 17.5.

Ukko-Pekka Jaakkola

Klovnien soittimet luovat myös esityksen äänimaisemaa. Kuvassa vasemmalla Tuukka Vasama ja oikealla Timo Ruuskanen.
Klovnien soittimet luovat myös esityksen äänimaisemaa. Kuvassa vasemmalla Tuukka Vasama ja oikealla Timo Ruuskanen.

Red Nose Companyn klovnit esiintyvät siellä, missä harvoin laitosteatterin ohjelmistoa näkee. Palvelutaloissa, päiväkodeissa, vastaanottokeskuksissa, kouluissa ynnä muissa vastaavissa kierretään ahkerasti.

Nyt saimme Kuulas-festivaalilla ihastella Keisarin uusia vaatteita. Klassikkotarina on H.C. Anderssenin kirjoittama ja todennäköisesti kuolematon, koska se on niin monitasoinen. Lapsille esityksessä hauskaa on se, että aikuiset uskovat huijareiden höynäytykseen ja keisari puetaan näkymätömiin vaatteisiin. Ja ah! Näemme hallitsijan paljaan takapuolen. Tosin vain kalsareihin ommellun tekopepun. Sehän katsomoa nauratti.

Aikuisia tarinassa kritisoidaan perusteettomasta auktoriteettiuskosta ja laumasieluisuudesta. Jos kerran keisarin vaatekankaan näkevät vain viisaat ja toimessaan pätevät, nyökyttelee jokainen: ”Upea! Ainutlaatuinen!” Vasta lopussa kuullaan lapsen suusta totuus: ”Ei keisarilla ole vaatteita!” Tämän kun kuulisi oikeassa elämässä useamminkin. Niin paljon me nykyisin hymistelemme kuuliaisina hallintoalamaisina. Esityksessä on myös opetus aikuisille. Kyllähän sen lapsikin tajuaa!

Lapsiyleisön kanssa duo peippaili mallikkaasti.

Tuukka Vasaman ja Timo Ruuskasen tulkinta oli ulkoisesti niukka ja tyylikäs. Vaatimattoman kokoinen purppurainen esirippuviritelmä keskellä lavaa. Mustat asut kummallakin. Vain pienillä vinkeillä vaihdettiin hahmoa. Musiikki oli tärkeä osa esitystä ja instrumenteilla klovnit tuottivat myös äänimaiseman.

Näytännön jälkeen jututin muutamaa lapsikatsojaa. Laulut menivät ”harakoille”, koska alakouluikäiset eivät pystyneet seuraamaan englanninkielisiä tekstejä. Ehkä tämä osuus oli tarkoitettu vain aikuisille. Olisiko samat kappaleet voitu esittää suomeksi? — Mutta ”se paljas pylly oli hauskin”!

Lapsiyleisön kanssa duo peippaili mallikkaasti. Näkymätön kangas levitettiin kerran yli koko katsomon ja kaikilla oli mukavaa.

Esitys oli ensi-illassaan syyskuussa 2017.

Esittäjien ammattitaidosta huolimatta minulle jäi tulkinnasta kuivahtaneen, tai hienoisen sävyttömyyden jälkimaku. Onko kyse taisteluväsymyksestä? Tarina eteni tasatahtiin ilman kiihdytyksiä tai suvantoja. Kumpikin näyttelijä on ilmeisesti myös miimisesti lahjakas. Miksi siis ei hyödynnetty selkeämpää gestiikkaa eri hahmoissa? Kehollisen ilmaisun kirkastaminen ja kunkin hahmon asenteen, tai tilanteen tunnelman terävöittäminen olisi helpottanut huomattavasti tarinan seuraamista.

Nyt turvauduttiin pääosin puheeseen. Hahmot eivät juurikaan muunnelleet. Ehkä tästä johtui, että lapsivaltainen katsomo ei kunnolla pyyhkiytynyt mukaan. Vau-tunnelma jäi puuttumaan.

Silti ihan kelpo esitys.

Hyvää: Ammattitaito takaa tasalaatuisen tuloksen.

Huonoa: Rutinoituminen tai hienoinen ”taisteluväsymys” toistojen myötä.

Erityistä: Esitys kiertää epätyypillisissä ja tärkeissä kohteissa.

Uusimmat uutiset