Kuume jättää jäljen

Kuume. Kirjoittanut Pirkko Saisio. Ohjaus Maija Raikamo. Lavastus Elina Perälä. Puvustus Mervi Suvela ja työryhmä, muusikko Maiju Laurila. Rooleissa Aulis Forssell, Eveliina Laurinantti, Tarja Lipponen, Sirpa Niemi, Jatta Salo ja Viivi Mauno.Ensi-ilta Kuusankoskitalon pihanäyttämöllä 5.8.

Kuusankosken teatterin kesäteatteriesityksellä Kuume ei ole mitään muuta tekemistä kesäteatterin kanssa kuin se, että nyt on kesä ja näyttämö on ulkona. Jos kesäteatteriksi mieltää harmittoman hupailun, jonka voi hihitellä läpi ja unohtaa loppukumarrusten jälkeen, tiedoksi, että tätä ei voi.

Kuume on toki hassu — ja hämmentävä — komedia, mutta se jää vaivaamaan mieltä. Se on ansio.

Pirkko Saisio kuuluu suomalaisen kirjallisuuden kiistattomiin vaikuttajiin. Hän on jo Elämänmenoa-kirjastaan lähtien osannut kuvata ihmisiä, arkea ja yhteiskuntaa pelottavan tarkasti.

Saision vuonna 2007 kirjoittama Kuume ei päästä näyttelijöitä eikä yleisöä helpolla. Siinä omituinen tarkastaja saapuu syynäämään maalaisseurakunnan henkistä ja hengellistä tilaa. Hän tulee matkallaan kaataneeksi monta kulissia ja nostaneeksi esille kipeitä, mutta olennaisia kysymyksiä.

Kertakatselulla kaikki hienoudet eivät välttämättä aukea, ainakaan, jos ei tunne Raamatun historiaa ja maailman uskontoja yhtä hyvin kuin Saisio. Onneksi Kuumetta voi mitata myös muilla mittareilla.

Jos on Saisio rohkea nainen, niin on ohjaaja Maija Raikamokin. Kuume ei ole helpoin mahdollinen näytelmä ensimmäiseksi ohjaustyöksi, mutta Raikamolla on langat hyvin käsissä.

Myös kaikki kuusi näyttelijää onnistuvat. Aivan erityisen hienosti sujuu tarkastaja Kristaa esittävän Jatta Salon ja pappi Oonaa näyttelevän sympaattisen Tarja Lipposen yhteistyö.

Näytelmässä ylivoimaisesti suurimman vastuun kantaa Salo. Hän on tarkastaja Krista sormenpäitään myöten ja marssittaa roolihahmonsa ensi-iltaan ihailtavan valmiina.

Pidin näytelmän musiikkivalinnoista, joihin sattui monia lempikappaleitani, muun muassa Sielun Veljien Rakkaudesta ja ja Zen Cafén Piha ilman sadettajaa. Muusikko Maiju Laurila lauloi ja soitti ne ihanan herkästi.

| Katariina Hakaniemi

Hyvää: Heittäytyminen, äänenkäyttö ja rohkeus.

Huonoa: Näytelmän pituus.

2 h 25 minuuttia on liikaa hyvällekin esitykselle.

Erityistä: Maija Raikamon

esikoisohjaus.

Luetuimmat