70 vuotta täyttävässä Kuusankosken taideseurassa ei erotella taiteen ammattilaisia ja harrastajia: Kahden maailman törmäämisestä syntyy mielenkiintoisia keskusteluja, puheenjohtaja Jukka Mäki sanoo

Viikonloppuna avautuvaan vuosinäyttelyyn Kuusankoskitaloon odotetaan runsaasti töitä seuran jäseniltä

Kuusankosken taideseuran arkistosta

Vuonna 1959 maalausretkellä Anjalassa Leo Mäki,  Esko Tirronen, Väinö Pesu, Topi Valkonen, Pentti Vilkko ja Sulo Aalto. Kuva Heli Kyllösen arkistosta.
Vuonna 1959 maalausretkellä Anjalassa Leo Mäki, Esko Tirronen, Väinö Pesu, Topi Valkonen, Pentti Vilkko ja Sulo Aalto. Kuva Heli Kyllösen arkistosta.

70 vuotta täyttävässä Kuusankosken taideseurassa ei ole koskaan eroteltu ammattitaiteilijoita ja taiteen harrastajia.

– Kahden maailman törmäämisestä syntyy mielenkiintoisia keskusteluja. On tärkeää, että seuraan kuuluu molempia, sanoo taideseuran pitkäaikainen puheenjohtaja Jukka Mäki.

– Harrastelijamaisuus on vapaampaa ja avoimempaa. Se voi olla mitä vaan. Ammattilaisuus on säädellympää.

Mäki liittyi taideseuraan parikymppisenä taiteen harrastajana. Sittemmin hän on tuonut seuran toimintaan ammattilaisen näkökulmaa valmistuttuaan Taideteollisesta korkeakoulusta sisustusarkkitehdiksi. Hän kuuluu myös Suomen kuvanveistäjäliittoon.

– Työssäni olen toteuttanut suuren mittakaavan töitä muun muassa Helsingin Itäkeskuksessa. Taideseurassa teen maalauksia.

Taiteen ammattilaisesta seuran puheenjohtajana on hyötyä hyvien kontaktien takia. Ammattilaisella on paremmat keinot esimerkiksi luennoitsijoiden ja kouluttajien hankkimiseksi yhdistyksen tilaisuuksiin.

Kuusankosken taideseura

Taidepiirustuspiiri tammikuulta 1961. Kuvassa kolmas oikealta piirin ohjaaja, taidemaalari Olli Reiman. Muiden henkilöiden nimet eivät ole tiedossa. Arkistokuva.
Taidepiirustuspiiri tammikuulta 1961. Kuvassa kolmas oikealta piirin ohjaaja, taidemaalari Olli Reiman. Muiden henkilöiden nimet eivät ole tiedossa. Arkistokuva.

Juhlavuoden seminaari peruuntui

Kuusankosken taideseuralla oli tavoitteena järjestää juhlavuoden kunniaksi seminaari, mutta sille ei saatu apurahaa.

70-vuotisjuhlanäyttely sen sijaan järjestetään. Se on seuran juhlavuoden päätapahtuma.

Taideseuran jäsenet ovat olleet koronavuonna tuotteliaita. Yli 70-vuotiaat pyöreitä vuosia täyttävät pääsevät mukaan kutsuttuina, muut tuovat töitään näyttelyn jurylle.

Näyttely toteutetaan talkoilla. Seuran jäsenet ovat mahdollisuuksiensa mukaan näyttelyssä paikalla ja vastaavat kysymyksiin.

Juhlanäyttelyn järjestämisestä jouduttiin tekemään päätös kuukausia sitten pahimpaan korona-aikaan. Sitä ennen Naukion taidesaunalla järjestettiin kesänäyttely.

– Mietimme, uskaltavatko seuran iäkkäämmät jäsenet osallistua kesänäyttelyyn, mutta he osallistuivat mielellään. Kävijöitä oli satamäärin, mikä on näyttelylle hyvä kävijämäärä.

Mäki oli näyttelyssä parina päivänä itsekin valvojana.

– Moni kiitteli, että kiva kun järjestitte näyttelyn. Ihmisillä on kulttuurikaipuuta.

Kuusankosken taideseuran arkistosta

Tuumaustauolla Esko Tirronen ja Heli Kyllönen. Kuva Heli Kyllösen arkistosta.
Tuumaustauolla Esko Tirronen ja Heli Kyllönen. Kuva Heli Kyllösen arkistosta.

Kustannukset nousevat, tulot pienenevät

Hyvinä vuosina taideseurassa järjestettiin kursseja lähes vuosittain. Enää kursseja ei ole varaa järjestää samaan tahtiin.

– Kurssitoiminta on apurahavetoista. Yleinen taloustilanne on tällä hetkellä huono. Tämä säteilee taideseuroihin.

– Tilavuokra-avustusten määrä laskee ja näyttelytilojen vuokrat nousevat. Kurssien järjestäminen ja opettajat ovat kalliita, Mäki kertoo.

Koronan takia jouduttiin perumaan keväällä kuvanveistokurssi. Toiveissa on saada kurssi järjestettyä loppuvuodesta.

Kuusankosken taideseuran arkistosta

Taideseuran vuoden 2013 kesänäyttelyn avajaiset. Kuva Seija Sivèn.
Taideseuran vuoden 2013 kesänäyttelyn avajaiset. Kuva Seija Sivèn.

Vain kourallinen uusia jäseniä vuodessa

Taideseuraan kuuluu noin 70 jäsentä sekä kannatusjäseniä. Jäsenyyttä on anottava. Vuosittain seuraan hyväksytään 4-5 uutta jäsentä.

Yleensä taideseuraan liittyy työikäinen aikuinen. Iso osa jäsenistöstä alkaa olla eläkeiässä, nuoria on vähemmän.

– On oltava taitoa ja mieluiten myös kokemusta omasta näyttelystä. Töitä voi tarjota yhdistyksen näyttelyihin, vaikka ei kuulukaan seuraan.

– Yritämme tavoittaa näitä kiinnostuneita taiteenharrastajia esimerkiksi näyttelyissä jaettavan infon kautta.

Mäen mukaan on iso työsarka saada seura nuorentumaan.

– Kuvataidekin on kehittynyt, se ei ole samanlaista kuin 50 vuotta sitten.

Mäen mukaan seuran hengissä pysyminen on olemassaolon taistelua.

– Meillä on upea ja pitkä historia, mutta myös ajan haasteisiin pitäisi pystyä vastaamaan.

Kuusankosken taideseuran arkistosta

Eeva Tervo kesänäyttelyn pystytyksessä vuonna 2006. Arkistokuva.
Eeva Tervo kesänäyttelyn pystytyksessä vuonna 2006. Arkistokuva.

Taidesauna on kokoontumispaikka

Taideseuran tukikohta on Naukion taidesauna.

– Tänä päivänä on tärkeä nähdä ihmisiä kasvotusten.

Naukion saunalla on järjestetty kursseja lähes kaikilta kuvataiteen alueilta, muun muassa kuvanveistokursseja ja paperitaidekursseja.

Taideseuran jäsenistä enimmät maalaavat; akryylillä, öljyväreillä ja vesiväreillä. Lisäksi kokeilijat tekevät installaatioita.

– Yritämme innostaa ihmisiä rikkomaan rajoja.

Kuvanveistäjiä on vähiten.

– Kuvanveisto on raskas ja monia työläitä työvaiheita vaativa laji, puheenjohtaja sanoo.

Kuusankosken taideseuran arkistosta

Kuusankosken taideseuran arkistoa tuhoutui tulipalossa 1950- ja 60-lukujen taitteessa. Tässä alkuperäisestä perustamisasiakirjasta säilynyt sivu.
Kuusankosken taideseuran arkistoa tuhoutui tulipalossa 1950- ja 60-lukujen taitteessa. Tässä alkuperäisestä perustamisasiakirjasta säilynyt sivu.

Taidekokoelman sijainnissa oli selvittämistä

Seuran taidekokoelma on levittäytynyt vuosikymmenten saatossa ympäri Kuusankoskea virastoihin ja kellareihin. Myös Kouvolan taidemuseon Poikilon kokoelmissa on Kuusankosken taideseuralaisten töitä, kuten Esko Tirrosta ja Eero Eirtoa.

Ulla-Maria Hoikkala on tehnyt selvitystyötä ja selvittänyt seuran kokoelman suuruuden.

"Eri seuroja tarvitaan"

Pohjois-Kymenlaakson taideseuroilla Kouvolassa, Anjalankoskella, Kuusankoskella ja Elimäellä on yhteinen kattojärjestö, Pohjois-Kymen taideseura. Se järjestää muun muassa seurojen yhteisnäyttelyn Kuusankoskitalossa.

– Eri seuroja tarvitaan. Ei ole järkeä yhdistyä yhdeksi suuremmaksi, koska ihmisten mahdollisuudet osallistua toimintaan kaventuisivat etäisyyksien kasvaessa.

Historiikki siirtyy 75-vuotisjuhliin

Juhlavuoden kunniaksi yhdistyksellä oli tarkoitus julkaista historiikki, mutta voimavarat ja rahat sen tekemiseen loppuivat. Nyt historiikin ajankohtaa on siirretty yhdistyksen 75-vuotispäiviksi.

– Kyseessä on iso kirja, jossa käydään läpi kymmenien vuosien historiaa.

Juhlavuodeksi on valmistunut pienempi painettu esite, johon Ulla-Maria Hoikkala on tutkinut yhdistyksen historiaa. Puheenjohtaja kertoo nykypäivän kuulumisista.

Taideseura perustettiin aikana, kun kaikesta oli pulaa

Kuusankosken taideseura perustettiin 1950, jolloin sotien jälkeisessä Suomessa oli puutetta kaikesta.

Nuorella taideseuralla ei ollut työtiloja. Näyttelyitä järjestettiin koulujen jumppasaleissa.

Yhdistyksen toiminta oli voimakkaimmillaan Kuusankoskitalon valmistuttua 1985.

– Yhdistyksellä meni kymmenen vuotta lujaa. Oli hienot näyttelytilat, saatiin hyvin apurahoja. Kymen läänin taidetoimikunta jakoi vielä seuroillekin rahaa.

Vuoden 2000 paikkeilla toiminta oli hiljaisimmillaan, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana toiminta on jälleen vilkastunut.

– Rahapulasta huolimatta nyt on taas intoa.

Kuusankosken taideseuran juhlanäyttely Kuusankoskitalossa 3.–31. lokakuuta.