”Voisi olla aika heittää miehille jaettava sääntökirja ikuisiksi ajoiksi kokkoon” - Joonas Berghällin Miehiä ja poikia porautuu isien ja poikien suhteeseen

Ensi-illoissa myös Disneyn klassikkotarina Dumbon uudelleenfilmatisointi, kidnappausdraama Kaikki tietävät ja lännenelokuva Sistersin veljekset.

Oktober Oy

Dokumentaristi Joonas Berghäll kääntää kameran myös itseensä kuvatessaan suomalaisten miesten kokemuksia.
Dokumentaristi Joonas Berghäll kääntää kameran myös itseensä kuvatessaan suomalaisten miesten kokemuksia.

Jurouden myytinmurtaja

Miehiä ja poikia (Suomi, 2019)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Joonas Berghäll.

Kesto: 83 min.

Miesten vuoro -dokumentissaan Joonas Berghäll sai suomalaisen miehen aukaisemaan sanaista arkkuaan tunteiden saralta laittamalla nämä suomalaiseen pyhäkköön, eli saunan lauteille. Dokumentti keräsi paljon kiitosta ja huomiota.

Ohjaaja jatkaa ristiretkeään suomalaisen miehen sielun puolesta Miesten vuoro -elokuvan hengellisellä jatko-osalla. Nyt löylyt jätetään väliin ja pureudutaan suoremmin kipukohtiin. Kuten elokuvan nimi antaa aavistaa, on yhtenä pääkohteena isien ja lapsien suhteet.

Tarinoissa on usein esiintyviä teemoja, kuten se kuinka mies yhä tuntee kuuluvansa tietynlaiseen maskuliiniseen muottiin, johon on mahduttava vaikka hampaat irvessä. Tästä sulkeutuneesta äijämäisyyden fasadista voi myös muodostua karkoite aidoille yhteyksille ja vaarallisesti rakoileva pato omille tunteenpurkauksille.

Tarinoissa nousee esille myös miehen asema yhteiskunnassa, varsinkin vanhempana. Suomen oikeusjärjestelmä ei tunnusta isän oikeuksia tasapuolisesti, ja tämä voi syventää ongelmatilanteissa henkistä alhoa. Voimattomuuden tunteen kanssa kamppailulle ei tarjota selviä kanavia.

Käy selväksi, että miehille jaettava sääntökirja on ikiaikainen. Hiirenkorvilla oleva repaleinen ja haalentunut opus, johon ilmeisesti vain kaikista kovaäänisimmät ovat saaneet lisätä omat sanansa.

Voisi olla aika heittää koko opus ikuisiksi ajoiksi kokkoon ja alkaa rakentaa terveempää ja ehyempää suomalaisen miehen kansallista identiteettiä? Löytää nyansseja Turmiolan Tommin ja Tuntemattoman sotilaan välistä?

Hyvää: Aitoja ja koskettavia tarinoita.

Huonoa: Runsaasti kliseistä kuvastoa.

Erityistä: Haastateltavia Kouvolasta, Porista, Kemistä ja Helsingistä.

****/*****

Disney Enterprises

Trapetsitaiteilija Colette (Eva Green) ja Dumbo-norsu opettelevat lentämään uusimmassa Disney-animaatioklassikon näytelmäelokuvaversiossa.
Trapetsitaiteilija Colette (Eva Green) ja Dumbo-norsu opettelevat lentämään uusimmassa Disney-animaatioklassikon näytelmäelokuvaversiossa.

Turvallinen lentoon nousu

Dumbo (Yhdysvallat, 2019)

Ohjaus: Tim Burton. Käsikirjoitus: Ehren Kruger.

Rooleissa: Colin Farrell, Michael Keaton, Danny DeVito, Eva Green, Alan Arkin, Finley Hobbins, Nico Parker.

Kesto: 112 min. K-7.

Disneyn pysäyttämätön koneisto jatkaa animaatioklassikoittensa näytelmäelokuviksi muutamista. Nyt vuorossa on satu isokorvaisesta norsunpoikasesta, josta tulee sirkuksen vetonaula.

Puikoissa on Tim Burton. Disneylle koko uransa ajan elokuvia tehnyt ohjaaja on – hyvässä ja pahassa – tuonut mukanaan tutun pussin temppujaan. Burtonin myöhempien elokuvien parissa varttuneet varmasti hyväksyvät tyylin.

Vanhemmat Burton-puristit voivat taas kerran kokea kuinka heidän goottilaista dispositiotaan on loukattu.

Kuvat ovat upeita, teennäisiä ja usein valovoimassaan turhankin hillittyjä. Ympäristö on fantasiamainen. Aurinko paistaa kultaisia säteitä ja taivaat ovat kuin Monetin impressionistisissa mestariteoksissa. Kuvaaja Ben Davisin kokemus tehoste-elokuvissa antaa tälle ymmärrystä kuinka kuvata jotakin mitä ei ole olemassa.

Yksikään kuva elokuvassa ei ole käsittelemätön. Digitaalinen pensseli on tehnyt työtä joko animoidun hahmon, värityksen tai kompositioiden muodossa.

Satu on tuttu, mutta nyt laajennettu. Alkuperäisen – ja kuuluisasti lyhyen – animaation pituus on lähes tuplattu. Suurin syy on ihmishahmojen mukaan tuomisessa.

Herttainen ja isokorvainen elefantti päätyy rakastavan sirkusperheen adoptoimaksi. Konfliktin juuri on vaihdettu. Tällä kertaa vaikeudet ja vaara esitellään Michael Keatonin näyttelemän huvipuistoyrittäjän muodossa.

Dumbo on varmalla ammattitaidolla tuotettu paketti. Se riemastuttaa, jännittää ja sopii koko perheelle. Burtonin elokuvaksi se on myös yllättävän suloinen.

Mitään aidosti taianomaista lopputuloksessa ei ole.

***/*****

Hyvää: Komeat kuvat. Tarjoilee tunteita ja temppuja tasaiseen tahtiin.

Huonoa: Turvallisesti kasattu mittatilaustyö.

Erityistä: Sijoittuu vuoteen 1919.

Teresa Isasi

Laura (Penélope Cruz) palaa kotikyläänsä ja kohtaa valtavan vastoinkäymisen. Apuna on viinitilallinen ja vanha ystävä Paco (Javier Bardem).
Laura (Penélope Cruz) palaa kotikyläänsä ja kohtaa valtavan vastoinkäymisen. Apuna on viinitilallinen ja vanha ystävä Paco (Javier Bardem).

Katoaminen paljastaa perheen salaisuudet

Kaikki tietävät (Todos lo sabe, Espanja/Italia/Ranska, 2018)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Asghar Farhadi.

Rooleissa: Penélope Cruz, Javier Bardem, Ricardo Darín.

Kesto: 133 min. K-12.

Laura (Penélope Cruz) saapuu lapsiensa kanssa kotikyläänsä. Luvassa on hääjuhla. Koko suku on paikalla. Juhlien jatkuessa sateisena yönä sähkökatkoksesta huolimatta, Lauran tytär Irene (Carla Campra) katoaa.

Sängylle on ilmestynyt lehtileikkeitä kidnappaustapauksesta ja Laura saa tekstiviestin, jossa käsketään ottamatta yhteyttä poliisiin.

Yhdessä viinitilaa pyörittävän Pacon (Javier Bardem) kanssa murheen murtama Laura alkaa keräämään lunnasrahoja. Samalla suvun salaisuudet nousevat pintaan.

Tapahtuma aloittaa ketjureaktion joka lopulta koskettaa lähes jokaista suvun jäsentä. Raha on tiukassa ja muistot hedelmällisemmiltä ajoilta ovat tuntuneet jääneen tomun peittoon.

Nykyelokuvan juhlistetuimpia ohjaajia Asghar Farhadi on siirtynyt väkevistä ja humaaneista perhedraamoista yhä tyrskyisemmille vesille.

Kaikki tietävät on henkilövetoinen, mutta sen kehys on puhdasta trilleriä, jonka juoneksi Farhadi on punonut varsinaisen kudoksen.

Katsojan kannalta suurin ongelma purkamisessa on se, että katsoja aistii, että hahmoilla on salaisuuksia. Kaikkea pohjustellaan turhankin huolella, jolloin jännitteen tilalle tulee vain turhautumista tärkeän tiedon panttaamisesta.

Harkittu ja maltillinen ihmiskohtaloiden tutkailu, johon Farhadi on tottunut, osoittautuu trillerin asetelmassa haasteelliseksi ristiriidaksi. Täten suurin taakka jää näyttelijöiden harteille joiden täytyy vangita tilanne niin suvereenisti, ettei katsojan keskittyminen herpaannu.

Onneksi Cruzilla ja Bardemilla on niin magneettiset perusolemukset ja juuri hahmojen välisten ihmissuhteiden rakoilu on tärkeimmässä osassa.

Upeimmillaan jännityselementit toimivat elokuvan alussa kun arkinen tunnelma kasvaa yhä painostavammaksi ja kaikki tavallisen elämän oletukset lennähtävät hetkessä ilmaan. Tämän Farhadi osaa kuvata mestarillisesti. Hän todella ymmärtää menetyksen vaikutuksen.

***/*****

Hyvää: Roolisuoritukset. Alkuasetelma.

Huonoa: Ylipitkä. Mutkainen juoni.

Erityistä: Cruz-Bardem-avioparin viides yhteistyö. Aiemmin nämä ovat näytelleet yhdessä Kinkkua, kinkkua (1992), Vicky Cristina Barcelona (2008), The Counselor (2013) ja Rakastin Pabloa, vihasin Escobaria (2017) -elokuvissa.

Magali Bragard

Joaquin Phoenix ja John C. Reilly ovat Sistersin veljekset – kuuluisat lainsuojattomat – Jacques Audiardin ensimmäisessä englanninkielisessä elokuvassa.
Joaquin Phoenix ja John C. Reilly ovat Sistersin veljekset – kuuluisat lainsuojattomat – Jacques Audiardin ensimmäisessä englanninkielisessä elokuvassa.

Länkkäri miesten välisistä suhteista

Sistersin veljekset (The Sisters Brothers, Ranska/Espanja/Romania/Belgia/Yhdysvallat, 2018)

Ohjaus: Jacques Audiard. Käsikirjoitus: Jacques Audiard, Thomas Bidegain perustuen Patrick DeWittin kirjaan.

Rooleissa: John C. Reilly, Joaquin Phoenix, Jake Gyllenhaal, Riz Ahmed.

Kesto: 121 min. K-16.

Ranskassa erittäin vaikuttavaa uraa luoneen Jacques Audiardin ensimmäinen englanninkielinen elokuva on lajityypiltään pienoinen yllätys.

Sisterin veljekset on lännenelokuva. Luodit ja antiikkiset herjat sinkoilevat, ja hengenlähtö voi tulla yhtä hyvin takaa-ajajan kädestä tai pikku tulehduksesta.

Audiardin käsissä lännenelokuvan kaikki elementit ovat hyvin paikoillaan, mutta kuvaustyyli on juurtunut ja realistisempi, kuin genren klassisissa mestariteoksissa. Tämä tyyli on kuitenkin vakiintunut moderneissa westerneissä, joten näkökulma ei tarjoa mitään uutta.

Eli (John C. Reilly) ja Charlie (Joaquin Phoenix) ovat veljeksiä, lainsuojattomia ja palkkionmetsästäjiä. Vanhempi Eli haaveilee jo hieman tavanomaisemmasta elämästä, mutta epäröi muutosta velvollisuudentunteesta väkivaltaisuuteen taipuvaa juoppoveljeään kohtaan.

Kaksikolla on mahdollisuus päästä käsiksi kunnon tienesteihin kun jahdin kohteeksi joutuu vallankumouksellisen kullanhuuhtomismenetelmän keksinyt Hermann Kermit Warm (Riz Ahmed), jolla on apunaan loistavan liikeidean vainuava John Morris (Jake Gyllenhaal).

Hyvin hitaasti lämpiävä elokuva keskittyy kuvaamaan kahden mieskaksikon välisiä suhteita. Näistä muodostuukin elokuvan kantava voimavara. Kumppanuuksien merkityksiä kuvaillaan yllättävällä herkkyydellä. Tietysti ongelmanratkaisuna on usein maskuliinisesti väkevä riikinkukkoilu tai ruudinkatkuinen pilvi.

Mutta todelliset hetket syntyvät upean luonnon helmassa – pienissä avautumisissa.

Sistersin veljekset -elokuvalla ei tunnu olevan perinteiseen tapaan päämäärää. Päähahmojensa tapaan se haahuilee erämaassa kaivaten kotiaan.

***/*****

Hyvää: Hyvien näyttelijöiden tukemaa aitoa westerniä.

Huonoa: Hahmokuvauksessaan unohtaa toisinaan kuljettaa tarinaa eteenpäin.

Erityistä: Kuvattu osin Espanjan Tabernasissa, joka on usein käytetty kuvauspaikka amerikkalaisille western-elokuville ja -televisiosarjoille. Tabernas on toiminut myös Game of Thrones -sarjan Essos-mantereen aavikkona.