Teatteriarvio: Kuulas-festivaalin avannut Vihreän vihtametsän uutisia on taiten tehtyä lastenteatteria

Vihreän vihtametsän uutisia. Käsikirjoitus ja ohjaus Helka-Maria Kinnunen. Lavastus ja puvut Riitta Raunio. Kajaanin kaupunginteatterin esitys Kuulas -lasten teatteritapahtumassa 16.5.

Kajaanin kaupunginteatteri

Kissa Kirnauskis (Mika Silvennoinen) todistaa vierestä, kun Sika Sippurahäntä (Sohvi Roininen) ahtaa itseensä padallisen puuroa.
Kissa Kirnauskis (Mika Silvennoinen) todistaa vierestä, kun Sika Sippurahäntä (Sohvi Roininen) ahtaa itseensä padallisen puuroa.

Kun näyttämölle on pystytetty jättikokoinen sanomalehden aukeama ja tarina alkaa sanoilla ”olipa kerran”, keski-ikäisen toimittajatädin sydänalassa käy lämmin läikähdys.

Kajaanin kaupunginteatterin Vihreän vihtametsän uutisten ensisijainen kohderyhmä ovat kuitenkin 4–10-vuotiaat. Ainakin kouvolalaisen Haanojan päiväkodin lapset näyttivät nauttivan esityksestä täysin siemauksin.

Kanalauma nokkii terävästi tälle ajalle niin ominaista ulkonäkökeskeisyyttä.

H.C. Andersenin ja Martti Haavion satuihin perustuvassa seikkailussa Sika Sippurahäntä (Sohvi Roininen), Kissa Kirnauskis (Mika Silvennoinen) ja Kukko Punaheltta (Antti Hovilainen) ajautuvat rakentamaan yhteistä taloa. Talkoiden tuoksinassa päädytään käsittelemään tärkeitä aiheita.

Kerrontaa rytmittävät uutiset. Kolmen keskeisen hahmon lisäksi näyttämöllä huseeraavat mustasta sateenvarjosta tehty, englantia solkkaava lepakko Bat, karannutta sikaansa uhkaavin elkein etsivä isäntä ja käsinukkekanalauma.

Kanalauma nokkii terävästi tälle ajalle niin ominaista ulkonäkökeskeisyyttä. Jotkut kanat ovat kuulemma alkaneet nyppiä höyheniään miellyttääkseen kukkoa. Viisi kanaa on jo kuollut. Lööppikamaa!

Sian kautta sivutaan eläinten oikeuksia. Sippurahäntä on ottanut hatkat kotifarmilta tajuttuaan, että on joutumassa pataan.

Onneksi isäntä innostuu härkäpavun viljelemisestä.

Hahmot ovat taiten tehtyjä ja uskottavia. Roinisen mimiikan keinoin esittämä sian pakomatka hengästyttää katsojiakin. Hovilaisen kukko nostelee jalkojaan kuin irlantilainen rivitanssija. Silvennoisen kissan liike lähtee letkeästi takapäästä.

Näyttelijöiden ilmaisu on kaiken kaikkiaan ilahduttavan monipuolista. Lajityypillisten äänten lisäksi eläimet venyvät lauluun, räppiin ja beatboksaukseen ja soittavat sointuputkia.

Hyvää: Huolellisesti tehtyä lastenteatteria.

Huonoa: Repliikit jäivät parissa kohdassa musiikin ja muiden äänten alle.

Erityistä: Pato Areena palvelee ensimmäistä kertaa Kuulas-tapahtuman esityspaikkana.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat