Uuden ajan Eliza voimaannuttaa katsojankin — Ohjaaja Jukka Keinonen antaa alistetulle kukkaistytölle rautaisen itsetunnon Kouvolan teatterin musikaalissa My Fair Lady

Alan Jay Lerner — Frederick Loewe: My Fair Lady. Ohjaus Jukka Keinonen. Suomennos Mikko Koivusalo. Kapellimestari Iikka Kahri. Lavastus Maija Louhio. Pukusuunnittelu Sari Suominen. Koreografia Jouni Prittinen. Valosuunnittelu Esa Kurri. Äänisuunnittelu Antti Helineva. Kampaukset ja meikit Satu Linerva.

Timo Tuviala

Professori Henry Higgins (Veli-Matti Karén) ja Eliza Doolittle (Emma-Sofia Hautala) haastavat toisensa musikaalissa My Fair Lady.
Professori Henry Higgins (Veli-Matti Karén) ja Eliza Doolittle (Emma-Sofia Hautala) haastavat toisensa musikaalissa My Fair Lady.

Kun seksuaalista häirintää vastustava Metoo-kampanja pääsi täyteen vauhtiinsa, keskustelun kohteiksi nousivat — itse asiassa jälleen kerran — myös vanhat taideteokset.

Kysyttiin, onko sopivaa, että Ateneumin taidemuseo pitää seinällään Aino-tarua, joka on Akseli Gallen-Kallelan maalaus vuodelta 1891. Siinähän vanha Väinämöinen jahtaa nuorta neitoa.

Entä voiko tiettyjä klassikkomusikaaleja pitää enää asiallisina — esimerkiksi tuhkimotarina My Fair Ladya, jossa yläluokkainen herra muokkaa torilta löytämästään kukkaistytöstä mieleisensä ja kohtelee tätä kuin omistamaansa esinettä?

Miten sen nyt ottaa. My Fair Lady sijoittuu 1900-luvun alun Lontooseen, perustuu George Bernard Shaw’n näytelmään Pygmalion vuodelta 1912 ja on saanut kantaesityksensä vuonna 1956.

Teos on konservatiivisen aikansa lapsi.

Kouvolan teatteriin My Fair Ladyn ohjannut Jukka Keinonen ei ole kuitenkaan tyytynyt seuraamaan perinteisimpiä polkuja. Hän on loiventanut musikaalin maskuliinista näkökulmaa ja ottaa kunnolla kantaa.

Vihiä tästä antaa jo alkukohtaus, johon Keinonen marssittaa suffragetti-aktivistijoukon vaatimaan naisille äänioikeutta. Tästä ohjaajan tulkinnassa on paljolti kyse: päähenkilön oman äänen löytymisestä.

Loppukohtaus suorastaan hätkähdyttää: Aiemmin kukkaistyttö Eliza Doolittlen ratkaisu on jätetty leijumaan ilmaan. Nyt se ei todellakaan jää epäselväksi.

Varsinaisesta teoksen modernisoinnista ei ole kyse. Eliza irrottautuu miehisestä vallasta oman aikakautensa ehdoilla.

Teos on konservatiivisen aikansa lapsi.

Ollaan siis 1900-luvun alun Lontoossa. Katujen kasvattama Eliza (särmikäs Emma-Sofia Hautala) kohtaa naisia karsastavan poikamiesprofessorin Henry Higginsin (Veli-Matti Karén).

Vedonlyönnin seurauksena ja myös Elizan omasta tahdosta professori ryhtyy muokkaamaan rahvaanomaisesta rääväsuusta salonkikelpoista alkaen puhetavasta.

Higgins osoittautuu tylyksi tyypiksi, joka ilkeilee minkä ehtii ja uhkaa täysikasvuista naista milloin vitsalla, milloin palauttamisella katuojaan.

Karua hahmoa on silti vaikea inhota. Veli-Matti Karén ilmentää hienosti Higginsin valtavan omahyväisyyden koomisuutta ja etenkin traagisuutta.

Merkittävä vastavoima, järjen ääni, on Hannu Kiviojan esittämä eversti Pickering. Tämä kohtelee Elizaa alusta saakka kunnioittaen.

My Fair Lady on hyvästä syystä rakastettu klassikko. Musikaalissa seuraavat toisiaan hittisävelmät, joiden parissa Iikka Kahrin johtama orkesteri herkuttelee.

Musiikkinumeroista kaksi nousee erityiseen hehkuun.

Johannes Korpijaakon huipputarkasti esittämä Elizan isä tihkuu känniä ja kelvottomuutta. Kun isukki vetäisee ensemblen kanssa pubin edustalla kappaleen Lykky mukana eli With a Little Bit of Luck, katsomossa tekee mieli nousta ylös ja hihkua.

Petteri Hautala taas liikuttaa umpirakastuneena nuorukaisena, joka haaveilee katulampun valossa ihanan erilaisesta Elizasta. Laulu on tietenkin Täällä tiedän sun hengittävän, alun perin On the Street Where You Live.

Kouvolan My Fair Ladyssa on toimivaa runsautta ja näyttävyyttä. Niitä on kaivattu joissakin teatterin viime vuosien musikaalituotannoissa.

Kiitos kuuluu paitsi ohjaaja Keinoselle myös koreografi Jouni Prittiselle, lavastaja Maija Louhiolle ja puvustaja Sari Suomiselle. Kokeneita tekijöitä jokainen.

Hyvää: Eliza 2.0. Johannes Korpijaakon irrottelu isän roolissa.

Huonoa: Higginsin ilkeily on tietenkin ärsyttävää kuunneltavaa.

Erityistä: My Fair Lady esitettiin Kouvolan teatterissa viimeksi 30 vuotta sitten.