"Ehkä joku on itsekin satavitonen" — Jokiteatterin esitys Työnumero 105 saa ensi-iltansa itsenäisyyspäivänä Pato-areenalla

Jussi Lopperi

Jokiteatterin esitys sijoittuu tehtaan pukukoppiin.
Jokiteatterin esitys sijoittuu tehtaan pukukoppiin.

Puhdetyöt, firaabelityöt, vapaa-ajan metallit, sokevat ja satavitoset.
Kymiyhtiön työntekijöiden työajalla, tehtaan koneilla ja tehtaan materiaaleista tekemillä esineillä on monta nimeä.

— Luulin pitkään, että 105 on yleisnimitys niille. Nyt olen ymmärtänyt, että se onkin vain voikkaalaisten käytössä. Voi vain arvuutella, mistä nimitys tulee, Juha Salminen sanoo.

Salminen on ohjannut Jokiteatterin esityksen, joka sisältää kertomuksia tehtaalaisuudesta sekä työn sivutuotteina syntyneistä soppakauhoista ja savustuspöntöistä.

Tarinassa ollaan koko ajan työpaikan pukukopissa, mutta ajallisesti liikutaan tehtaan syntyhetkistä tähän päivään.

"Tästä piti tulla jotenkin erilainen"

Tunnin mittaisen esityksen näyttämönä on Taideruukin uusi Pato-areena.

Takaseinälle heijastetaan valokuvia ja videoita. Näistä ja äänistä huolehtii Jyrki Kleimola. Näyttelijät ovat Salmisen luottokasvoja.

— Tästä piti tulla jotenkin erilainen Jokiteatterin esitys, mutta aika tutultahan tämä taas näyttää, Salminen sanoo ja virnistää.

Tällä hän tarkoittaa, että esityksessä on haikeutta ja rajallisuuden pohdintaa. Firaabelitöinä tehty mortteli on ja pysyy, vaikka sen tekijä olisi kuollut aikaa sitten.

Huumorikin pilkahtelee.

— Minua ainakin naurattaa, kun tekstissä puhutaan siitä, että joku voi itsekin olla satavitonen. Ehkä hänet on joskus tehty jossain korjaamon nurkassa.

Tehtaalaisesta prosessimieheksi

Esityksen lähtölaukaus oli samanniminen näyttely, joka oli Kuusankosken Taideruukissa kesällä 2015. Salminen hoksasi, että satavitoset ovat mainioita sukellusluukkuja tehtaalaisten tarinoihin ja tehtaan historiaan.

Hän tutustui aiheeseen firaabelitöihin perehtyneen Työväen arkiston tutkijan Pete Pesosen toimittaman materiaalin avulla. Lisäksi hän kääntyi 105-näyttelyn idean isän Reijo Hasun puoleen. Salminen haastatteli myös paperimiehiä.

— Tai prosessimiehiähän he nykyään ovat.

Aluksi Salmisesta tuntui, että tarinat ovat liian samankaltaisia. Hän piti jonkin aikaa taukoa koko projektista kunnes oivalsi, että sitä voi laajentaa koko tehdaskulttuuria ja työn luonteen muuttumista koskevaksi tarinaksi.

Työ-sanalla on huono kaiku

Salminen on pohtinut paljon tehtaan ja tehtaalaisuuden merkitystä sekä sitä, miten hienoa on, jos ihminen on aidosti ylpeä siitä, mitä osaa tehdä.

Ohjaajaa kiinnostaa myös työn määrittely. Sillä tarkoitetaan nykyisin palkkatyötä, vaikka ihmiset tekevät myös paljon muita töitä. Työ-sanalla onkin Salmisen mielestä vähän huono kaiku.

— Työttömyys ei tarkoita, etteikö olisi työtä, vaan sitä, ettei ole palkkatyötä.

Salmisen oma suhde Kymiyhtiöön rajoittuu yhteen puolivuotiskauteen lukion jälkeen.

— Tajusin, ettei minusta olisi saanut tehtaalaista tekemälläkään.   

Työnumero 105 saa ensi-iltansa

Jokiteatterin esitys Taideruukin Pato-areenalla Kuusankoskella.
Kantaesitys 6. joulukuuta kello 14.
Vuorotyön tekijöitä kunnioittaakseen Jokiteatteri järjestää tammikuussa kolmen esityksen päivän: aamuvuorolaisten kunniaksi kello 6, päivävuorolaisten kunniaksi kello 14 ja iltavuorolaisten kunniaksi kello 22.
Salminen lupaa kaikille kello 6:n näytökseen tuleville ilmaisen sisäänpääsyn, jos mukana on maitopullo ja eväsleivät.



Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.