Kuusankosken kirkossa soivat raskaan sarjan virret — Kanttori Marianna Pellinen luonnehtii yhteislaulutilaisuustilaisuuden tarjontaa luonteeltaan hyvin suomalaiseksi

Jussi lopperi

Kuusankosken seurakunnan kanttori Marianna Pellinen sanoo, että synkät virret sopivat hengeltään marraskuuhun.
Kuusankosken seurakunnan kanttori Marianna Pellinen sanoo, että synkät virret sopivat hengeltään marraskuuhun.

Vihan päivä kauhistava! Sydänjuuret värähtää, kun on kaikki katoava, taivas, maa kun häviää (virsi 158).

Joutukaa sielut, on aikamme kallis, vuotemme virtana vierivät pois (virsi 408).

Ilman synkkyyttä ei ole kirkkautta. — Marianna Pellinen

Ah, kaikki kaataa kuolema, näin täyttyy tahto Herran (virsi 610).

Etkö ole, ihmisparka, aivan arka, koska itket kaikki yöt (virsi 612).

Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan, monet vaellan vaikeat retket (virsi 622).

Ahdistusta ja kuolemanpelkoa

Muun muassa näitä lauluja veisataan torstaina Kuusankosken kirkossa. Luvassa on Synkkien virsien ilta.

Kuusankosken seurakunnan kanttori ja illan laulattajana toimiva Marianna Pellinen sai idean yhteislaulutilaisuuteen kollegaltaan Petri Koivusalolta, joka työskentelee Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa.

— Hän kertoi tilaisuudesta kirkkomuusikoiden yhteisellä Facebook-sivulla. Espoossa yhteislauluilta järjestetään jo kolmannen kerran, Pellinen kertoo.

Myös Kuusankoskella lauletaan ”raskaan sarjan virsiä”. Ne käsittelevät ahdistusta ja kuolemanpelkoa. Pellinen toteaa, että virret sopivat hengeltään marraskuuhun, kirkkovuoden lopun aikoihin.

— Ne ovat myös luonteeltaan hyvin suomalaisia, sillä meillä on taipumus synkkyyteen ja melankoliaan. Toisaalta kontrastit ovat näissä virsissä vahvoina läsnä, sillä ilman synkkyyttä ei ole kirkkautta. Lopussa soi aina jollakin tavalla pelastuksen ja ilon sanoma.

Vanhat virret ovat ajattomia

Pellisen mukaan suurta osaa illan virsistä lauletaan nykyään harvemmin.

Synkkä meininki kuuluu kirkkohistoriassa menneisiin vuosisatoihin. Pellisen mukaan tuolloin ihmiset suorastaan peloteltiin synnintuntoon. Virsien ohella myös saarnat saattoivat olla kovin tuomitsevia.

— Kyllä se silloin toimi! Ihmiset kävivät kiltisti kirkossa, Pellinen sanoo ja nauraa.

Hän korostaa, että siinä missä muinoin väkeä uhkailtiin viimeisellä tuomiolla, on kirkossa nykyään esillä ennen muuta rakkaus ja armo. Tämä pätee myös virsiin.

— Vastakohdat, kuten helvetti ja taivas tai synti ja pelastus ovat lieventyneet tai jääneet pois. Nykyvirsikirjassa helvetti ei ole kasvatuksen eikä pelottelun väline.

Pellisen mukaan virsissä näkyy myös maailman muuttuminen. Uusista virsistä puuttuvat sodat, nälänhätä ja kulkutaudit, ja tilalle ovat tulleet muun muassa työelämä, nuoret ja luonto. Painotus on yhteisöllisyydessä, eettisyydessä ja mukavissa asioissa.

— Hyvä niin, mutta aina elämä ei ole sellaista. Nämä vanhat virret ovat ajattomia, sillä aina on kuoltu, aina on ollut murheita ja pelkoja.

3 x synkkä suosikki

1 | Virsi 158: Vihan päivä kauhistava eli Dies Irae. ”Tämän voi kohdata muuallakin kuin virsikirjassa. Jyhkeä ja ikiaikainen laulu keskiajalta.”

2 | Virsi 361: Koska valaissee kointähtönen. ”Sanat ja melodia kolahtavat aina uudestaan. Mukana myös paljon valoa.”

3 | Virsi 482: Elämä on meri. ”Maailman myrskyjen keskellä ihminen on yksin pieni ja voimaton. Virolaista alkuperää olevaa virttä on laulettu Estonian muistojumalanpalveluksissa.”

Synkkien virsien ilta -yhteislaulutilaisuus Kuusankosken kirkossa 14.11. kello 18.

Luetuimmat

Kommentoidut