Kouvolalaisten elokuvateattereiden ensi-illassa on viikonloppuna vinksahtaneita leffoja – Indie-yllättäjän ja found footage -elokuvan lisäksi valkokankaalla nähdään psykoosin rajamailla tanssahteleva Nicolas Cage

Lapset ja lastenmieliset viihtynevät uuden Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvan parissa.

Seth F. Johnson

Zack Gottsagen ja Shia LaBeouf näyttelevät pakomatkalla kohtaavia yhteiskunnan heittopusseja.
Zack Gottsagen ja Shia LaBeouf näyttelevät pakomatkalla kohtaavia yhteiskunnan heittopusseja.

Black Lion Pictures

Hauskanpito muuttuu veriseksi elokuvassa Vihanpidot. Kuvassa keskellä Alina Tomnikov.
Hauskanpito muuttuu veriseksi elokuvassa Vihanpidot. Kuvassa keskellä Alina Tomnikov.

SpectreVision

Gardnereiden (Joely Richardson ja Nicolas Cage) idylliseen kotipihaan rysähtää mysteerinen meteoriitti.
Gardnereiden (Joely Richardson ja Nicolas Cage) idylliseen kotipihaan rysähtää mysteerinen meteoriitti.

Hanna-Maria Grönlund

Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen -elokuvan tunnelma on ihanasti kesäinen.
Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen -elokuvan tunnelma on ihanasti kesäinen.

Kaksi kaunista kulkuria

The Peanut Butter Falcon (Yhdysvallat, 2019)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Tyler Nilson, Michael Schwartz.

Rooleissa: Shia LaBeouf, Dakota Johnson, Zack Gottsagen, Thomas Haden Church, Bruce Dern, John Hawkes.

Kesto: 97 min. K-12.

The Peanut Butter Falcon on oiva esimerkki siitä, kuinka positiivisesti kumiseva viidakkorumpu voi nostaa pienen indie-elokuvan yllätyshitiksi. Yhdysvalloissa pieniltä festareilta ponnistanut draama on menestyksen vanavedessä saatu Suomeenkin.

Suosion ymmärtää välittömästi. Kyseessä on lämminhenkinen draama, joka ei kohtele katsojiaan alentuvasti. Vaikka mukana on melodraamaa, elokuva ei muutu surkuttelevaksi. Päähahmojen kohtalot ovat kovia, onnen hetket katoavaisia ja tulevaisuus hyvin huteralla pohjalla.

Zakilla (Zack Gottsagen) on Downin oireryhmä. Hänet on sijoitettu paremman paikan puuttuessa floridalaisen syrjäkylän vanhainkotiin. Showpainijan urasta haaveileva nuorukainen kaipaa vapauteen. Pakomatka alkaa alastomana ja rasvattuna.

Menetystä läpikäyvä Tyler (Shia LaBeouf) selviytyy varastamalla, eli käymällä ravustajien merroilla. Yhteenotto vihaisten ravustajien kanssa pakottaa Tylerin pakosalle.

Kun Zak ja Tyler kohtaavat, epätodennäköinen kaksikko yhdistää voimansa. Miekkoset aloittavat matkan pois jahtaajiensa ulottuvilta, kohti vanhoista VHS-nauhoista tuttua vapaapainikoulua.

Perään lähtee vanhainkodissa työskentelevä Eleanor (Dakota Johnson). Hän yrittää parhaansa pitääkseen Zakin poissa vaarallisille tapauksille tarkoitetusta hoitolaitoksesta.

Matkan aikana otetaan yhteen ja juhlitaan elämää. Tyyli muistuttaa road-elokuvaa vaikkei kaksikolla autoon varaa olekaan. Eipä sillä Floridan suistoilla mitään tekisikään.

Itse kasattu lautta toimii paljon paremmin.

Tyler Nilsonin ja Michael Schwartzin esikoisohjaus hengittää luonnolliseen tahtiin ja luottaa paljon loistaviin roolisuorituksiin. Gottsagenin ja LaBeoufin kanssakäyminen tuntuu aidolta.

Muutama suurempi dramaattinen hetki on mukana lähinnä tarjoamassa matkalle jotain panoksia ja perinteisen draaman kaaren. Melkein ilmankin olisi pärjännyt.

NELJÄ TÄHTEÄ

Hyvää: Roolisuoritukset.

Huonoa: -

Erityistä: Elokuvassa esiintyvä Bruce Dern (s. 1936) teki yhden ensimmäisistä rooleistaan Dakota Johnsonin isoäidin, Tippi Hedrenin (s. 1930) kanssa.

Kesäinen kouluseikkailu

Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen (Suomi, 2020)

Ohjaus: Lenka Hellstedt. Käsikirjoitus: Sinikka Nopola, Tiina Nopola.

Rooleissa: Emelia Levy, Matilda Pirttikangas, Niina Lahtinen, Joonas Nordman, Janne Kataja, Lari Halme, Pirjo Heikkilä.

Kesto: 75 min. Sallittu.

Kotimaiset lastenelokuvat tuntuvat pärjäävän erittäin hyvin. Yksi syy on tietysti se, että usein yhden katsojan edestä myydään enemmän lippuja, lapset kun harvemmin käyvät yksin elokuvissa. Tätä rahasampoa käytetään harmillisesti ajoittain hyväksi: keskinkertaisuudella pärjää usein ihan hyvin.

Siksi on mukavaa nähdä Heinähattu ja Vilttitossu -sarjan kolmas elokuva, jonka tekijöillä on ollut edes jonkinlaista elokuvallista kunnianhimoa.

Lenka Hellstedt on kokenut ohjaaja, joka tietää, miten kohtaukset saadaan kohotettua tavallisen lastenohjelman yläpuolelle. Mark Stubbsin kuva vangitsee ihanan kesäiset maisemat. Saara Joron lavastus ja Susse Roosin puvustus ovat pirtsakoita, muuttumatta liian satukirjamaisiksi.

Tarinassa Heinähattu (Emelia Levy) on aloittanut koulun. Tylsistynyt ja kateellinen Vilttitossu (Matilda Pirttikangas) punoo nokkelan juonen, jolla pääsee isosiskonsa sijaan koulun luokkaretkelle.

Tästähän tietysti muodostuu varsinainen seikkailu.

Nuoret Levy ja Pirttikangas tekevät todella hyvää työtä pääkaksikkona. Heidän tukenaan ovat eturivin näyttelijät, jotka onnistuvat naurattamaan heittäytymättä liikaa pelleiksi.

Kameran edessä ollaan välillä kuin teatterin lavalla, mikä on hassua.

Kesäinen lastenelokuva sopii erinomaisesti pienille katsojille. Siinä tapahtuu koko ajan tarpeeksi, ja vitsit on helppo ymmärtää. Suurta draamaa tai liian jänniä hetkiä ei ole luvassa.

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Pätevästi toteutettu lastenelokuva.

Huonoa: Kärsii välillä roolisuoritusten teatraalisuudesta.

Erityistä: Heinähattu ja Vilttitossu -kirjasarjaan kuuluu 17 osaa.

Kosmisia painajaisunia

Color Out of Space (Yhdysvallat/Malesia/Portugali, 2019)

Ohjaus: Richard Stanley. Käsikirjoitus: Richard Stanley perustuen H. P. Lovecraftin kirjaan.

Rooleissa: Nicolas Cage, Joely Richardson, Madeleine Arthur, Elliot Knight, Q'orianka Kilcher, Tommy Chong.

Kesto: 111 min. K-16.

Gardnerin perhe elelee idyllisissä maisemissa ihanassa maalaiskartanossa. Pikkuporvarillinen paratiisi alkaa murentua kohti mielipuolisuutta, kun pihaan rysähtää meteoriitti.

Outo kivi hehkuu vaikeasti kuvailtavan väristä valoa. Se vaikuttaa lähellä oleviin ihmisiin ja luontoon peruuttamattomalla tavalla.

Perheen isä Nathan (Nicolas Cage) ei pääse eroon hajusta, joka muistuttaa häntä syöpään kuolleesta isästä. Äiti Therese (Joely Richardson) leikkaa itseltään pari sormea. Noituutta harjoittava tytär Lavinia (Madeleine Arthur) alkaa saada erikoisia kohtauksia. Perheen nuorin Jack (Julian Hilliard) vajoaa usein katatoniaan.

Metsässä asuva erakko Ezra (Tommy Chong) varoittaa Garderin perheen teinipoika Bennyä (Brendan Meyer) ja hydrologi Wardia (Elliot Knight) avaruusolennoista.

Pientä kulttimainetta nauttiva ohjaaja Richard Stanley on ottanut melko haasteellisen tehtävän dramatisoidessaan H. P. Lovecraftin hourepainajaisia elokuvakankaalle. Abstraktit ajatukset on pitänyt loihtia jotenkin ymmärrettävään muotoon, mieluiten säilyttäen tekstin tunnelman.

Stanley suoriutuu tehtävästä uuttamalla hetkiin pahaenteistä tunnelmaa ja väläyttelemällä kosmisia kauhukuvia.

Tarjolla on karmivan nättejä kuvia, body horroria, vinksahtanutta perhedraamaa sekä psykoosin rajamailla tanssahteleva Nicolas Cage.

Elokuvalipun hinnan arvoinen kokonaisuus.

NELJÄ TÄHTEÄ

Hyvää: Valtavirrasta poikkeavaa kauhua.

Huonoa: Jotta katsoja kykenee nauttimaan elokuvasta, hänen toleranssinsa sekopäisyydelle pitää olla korkea.

Erityistä: Stanleyn ensimmäinen elokuva yli kahteen vuosikymmeneen. Stanley erotettiin vuoden 1996 Tohtori Moreaun saari -elokuvasta viikko kuvausten alkamisen jälkeen.

Härmäläistä found footagea

Vihanpidot (Suomi, 2019)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Miska Kajanus.

Rooleissa: Alina Tomnikov, Hanna Angelvuo, Karlo Haapiainen, Saara Inari, Henry Pöyhiä.

Kesto: 75 min. K-12.

Found footage on elokuvan tyylilaji, jossa yritetään välittää vaikutelma, että katsoja todistaa aitoa videomateriaalia. Useimmiten tavanomaisista kotivideoista paljastuu jotakin järkyttävää. Lajityypin teki tunnetuksi The Blair Witch Project.

Kotimainen Vihanpidot on found footage -elokuva pahasti pieleen menevästä mökkilomasta. Joukko vanhoja kavereita lähtee viikonlopun viettoon. Vanhoja aletaan muistella välittömästi.

Hauskanpito eskaloituu nopeasti veriseksi.

Ei ole selvää, onko koko elokuva käsikirjoitettu hyvin tiukasti vai luottaako se improvisaatioon. Lopputulos nimittäin heilahtelee teennäisen puheenparren ja aitojen hetkien välillä.

Ja puhetta riittää, liikaakin. Lopputuloksen pitäisi muistuttaa sattumanvaraisesti kuvattua materiaalia, mutta hetket ovat liian täydellisiä ja keskustelut liian merkityksellisiä. Ehkä tyylillä halutaan viitata nykyiseen vlog-kulttuuriin?

Kerronta olisi ehkä voinut hyötyä muutamista todellisuutta juurruttavista – sanattomista – hetkistä.

Kaverusten välisten jännitteiden kuvailussa hypätään aika nopeasti syvään päätyyn. Puujalkavitsit ja äksyilyt tekevät itsessään selväksi, että jotain on hampaan kolossa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Miska Kajanus ei tunnu uskovan hienovaraisuuteen, joten hän kylvää riidan jyvät kiireessä. Sen jälkeen luvassa on raivokasta avautumista ja hulluutta.

Tyyliltään epätasainen lopputulos saa hieman otteeseensa, mutta harmillisesti vasta elokuvan loppupuolella.

KAKSI TÄHTEÄ

Hyvää: Mikro-budjetilla ihan pätevää jälkeä.

Huonoa: Tyylirikot. Epätasainen dialogi.

Erityistä: Sai ensi-iltansa Kaliforniassa Marina del Ray -elokuvafestivaaleilla.